lauantai 19. huhtikuuta 2014

Suosittelen

Ensimmäiseksi haluan suositella itselleni seuraavaa:
Ole kärsivällinen, malta. Toisaalta muista, että elämä on lyhyt, älä liian kauan odota.

Suosittelen muutakin, listaan, jotta muistaisin.

Kirjoita kirje. Itselle tai toiselle. Paperille. Ei niin tärkeää lähetätkö sitä koskaan tai saatko valmiiksi. Toki jos siinä on hyvää, joku varmasti ilahtuisi. Jos pahaa, polta tai jätä kokonaan kirjoittamatta, älä suotta ainakaan postita. Vähintäänkin yritä olla rakentava.

Hikoile. Sauna on hyvä ja helle, mutta mene myös lenkille. Tai tanssi, hypi, juokse, pyrähdä. Älä pelästy sydämmen kiihtymistä tai tihenevää hengitystä. Meidät on tehty kestämään fyysistä rasitusta. Nauti, kun tunnet kehosi uudenlaisessa tilassa. Vaikka vain hetken verran. Iloitse siitä, mihin kykenet. Jos mahdollista opeta liike myös lapselle, iloitse yhdessä hänen kanssansa.
Älä piiskaa itseäsi liikaa, älä vedä överiksi.  Älä liiku vain muiden vuoksi. Älä varsinkaan vain ulkonäkösi takia. Tiedät kyllä, milloin hymy on aitoa.

Suutele. Tätä on vaikea suositella, sillä yksin on mahdoton suudella. Kiitä ja ymmärrä suutelemisen autuus, jos sinulla on ketä suukotella. Joku, joka nauttii siitä sinun kanssa. Alä sure liikaa, jos ei ole, selviät kyllä. Ja tiedä, ettei väkisin suuteleminen ole tavoittelemisen arvoista.
Jos suutelemisen halu katoaa, pysähdy. Tee jotain, jos jotain on tehtävissä. Älä ole kauaa se, jonka takia joku ei saa voimaa suudelmista. Hae apua.

Ulkoile. Kokeile. Ulkona on aina aidompaa kuin sisällä. Ulkotilaa ihmisen on sisätilaa vaikeampi hallita, kontrolloida. Ja jo se tekee ihmiselle hyvää, huomata, ettemme ole kaikkivoipia. Jo pelkkä verhojen ja ikkunan raottaminen on hyvä alku, jos et ehdi, tohdi, jaksa, tai luulet ettet  nauttisi metsästä ja merenrannasta. Jo parvekkeelle voi sataa ja tuulla. Taivas on heti kadulla juuri sen värinen kuin sitä huvittaa. Iloitse, että havaitset eroja. Kävele. Sisäpihalla, korttelin ympäri, lähikaupalle. Toki suosittelen, että metsään, poluille, mättäille, puiden alle, kallioille, rannoille, laiturille, veden äärelle. Tutkijat ovat todentaneet, että jo pelkkä luontokuvien katsominen tekee ihmiselle hyvää,  luonnossa oleillessa stressihormoonitaso ja verenpaine laskevat jo ennen kuin ihminen itse tuntee kehossaan mitään positiivisia muutoksia. Avaa ovea joka päivä, ole jo menossa.

Ole rohkea ja uskalla. Toisaalta, älä sure liian pitkään, jos et uskaltanut. Opettele muutenkin olemaan armollinen. Muttei väliinpitämätön!

Tässä on jo tosi paljon, mutta vielä tulee mieleen sellainen, että pidä elämässäsi esillä sitä, mikä on sinulle tärkeätä. Havahdu, jos et tiedä, mistä iloitset, saat voimaa, nautit, unelmoit. Rakastathan jotakin. Haluathan, pelkäätkin. Pelkääminenkin on hyvä tunne hallittavina annoksina. Kertoo pohjimmiltaan elämänhalusta, siitä, että on jotain, mistä haluaa pitää kiinni, säilyttämisen ja vaalimisen arvoista.

Mieti, mitä haluaisit muistella. Kun sinulle on tapahtunut hyvää, älä epäröi ammentaa siitä valoa vaikka elämäsi loppuun saakka.

"Lets never forget the first time we met." Sekin vielä.

Hienoa, että maailmassa on lukuisia asioita, joita suositella.
    On niitäkin, joita kannattaa vältellä. Miksi minulle tulee katkeruus mieleen ensimmäisenä.
    Huominen voi olla hyvä, vähintäänkin himpun verran parempi, kuin tämä päivä.
    Etsi apua, jos et jaksa nähdä.

Älä torju ihmisiä, jotka haluavat sinulle hyvää. Yritä elää niin, ettei muiden tarvitse olla sinusta huolissasi. Pyydä anteeksi ja anna, sovi riidat ennen pimeäntuloa.

Kiitä. Ihan varmasti on tänäänkin jotakin, josta voit kiittää. Pienikin kiitos riittää, näkemään hyvää.

Kirjoitin näitä tänään, juodessani teehuoneella kolme pannullista japanilaista vihreää teetä. Sitäkin suosittelen, teenjuontia. Rauhoittumista. Rentoutumista. Makoilua puistonpenkillä auringossa. Sitä tein eilen miehen kanssa, kun pojat olivat tätinsä kanssa elokuvissa.

Nyt lähden, veljen kanssa katsomaan kirsikkapuita.

Joskus sitä toivoo, että saisipa yhdenkin herätyskellottoman aamun. Ja nyt saimme neljä. Olen niin iloinen aikatauluttomista vapaapäivistä.
Oikein hyvää pääsiäistä!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kirjoitus oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Peräti jonkin sortin johdatukseksi ajattelen tämän, että juuri tänään, näissä tummahkoissa ajatuksissani "eksyin" blogiisi pitkästä aikaa juuri nyt. Hieno juttu, että tämä on :)

Aurinkoa huhtikuun viimeisiin päiviin, linnunlaulua ja hentoa kevään vihreää.

Minttu

Joola kirjoitti...

Ihanaa kuulla Minttu. Ota ilman muuta johdatuksena. Olen iloinen, jos kirjoitin oikeaan aikaan oikeita sanoja.
Tummahkoillakin ajatuksilla on paikkansa, vaikkei yhtään tunnu siltä silloin, kun on niiden vallassa.

Voimia ja valoa Minttu. Kiitän kauniista sanoista.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos :)

Tumman jälkeen harmaata, mutta ilman harmaata ei tosiaan ne kirkkaammatkaat värit pääsisi elämässä niin hyvin esiin. Ja oikeastaan.... harmaa ei ole yhtään hassumpi väri, ei mitenkään. Ja tuntuisiko sitten ne elämän kirkkaat värit lopulta miltään, jos ne olisi vallalla koko ajan.

Pientä analyysia ennen nukkumattia ;)

Minttu