Meidän omat rantapäivät ovat alkaneet. Lehtijutun mukaan kesän parhaimpina päivinä (ilmeisesti tarkoitettiin aurinkoisimpia, helteisimpiä?) rannalla on käynyt 5000kin ihmistä päivässä. Me emme olleet silloin siellä. Mutta nyt. Uimavalvojien torni on vapaa meille leikkiä ja kivuta. (Olemme usein miettineen, että myrskyssäkin voisimme olla sen alla suojissa, jos virittelisimme kehikkoon pressuja.) Ei ketään muita. Tai joku satunnainen kulkuri jossakin. Tai lähitalosta joku tulee kylpytakissa uimaan. Joku lukee kirjaa. Sama kuvio toistunut jo useana vuotena. Kun koulut alkavat, kaikki ovat jossakin muualla.
Esikoisen ollessa eskarissa, me olemme käyneet metsässä ja rannalla. Kaunista ja rauhallista. Tämä elokuu on ollut syksyinen heti kättelyssä, mikä apeutti kesäihmisen mieltä, mutta eiköhän tämä taas tästä. Syyskuussa on helpompi hyväksyä, että uusi kesä on taas joskus tulossa ja nyt on vuoro kaikella muulla ihanalla.
Kuten sillä, että ollaan omissa oloissa rannalla.
2 kommenttia:
Näyttää hurjan kauniille, tyhjä ranta kiipijälle.
Muutenkin ihanaa palata lämpimiin päiviin kauniiden kuviesi kautta.
Kiitos kauniista sanoistasi ja vierailusta sääpäiväkirjassani.
Toivon vielä monia poutapäiviä sinulle, ennenkuin se syyskuu saapuu.
Kiitos Anna Emilia kommentistasi. Hymy huulillani.
Lähetä kommentti