Eilisen arkeenpalauupäivän puuhana tehtiin esikoisen toivomuksesta Nuuksio-paidat. Minulla oli onneksi varastossa kaksi citymarketin alesta joskus miltei kaksi vuotta sitten ostettua luomupuuvillapaitaa. Mahtuvatkin vielä.
Isä sai pojiltaan kortin retkeltä. Tekstit kirjoittivat itse lammenrannassa Kattilassa. Liikuttavia kirjoituksia.
Kortin varpuspöllö muistuttaa etäisesti meidän lintupelin varpuspöllöa. Tai toisinpäin. Pelejä on vielä yksi valmiina, 20 euroa. Silkkipaperiin käärittynä myös "tee se itse"-versioita, eli paperiset 23 eri suomalaista lintua, 8 euroa. Tilaukset osoitteeseen hemmaharakka(å)gmail.com
Onpas nyt kaupallista. Ja kun tälle tielle lähdin, kerron vielä, että sienipeli on jo hyvässä vauhdissa. Tänään raksutti kopiokone kirjastossa.
Ja esikoinen oli ensimmäistä päivää eskarissa. Mies mietti illalla, onko sinne pakko mennä, eikö peruskoulussa olisi jo tarpeeksi. Minä itkin ajan kiitoa ja sitä, kuinka eskarini oli ihan äsken vasta pieni nyytti rinnallani. Ehkä esikouluvuosi tarvitaan tässä perheessä siksi, että äiti saa vähitellen itkeä lapsensa koululaiseksi. Ihana iloinen asia se on, että lapset kasvavat ja kehittyvät. Välillä vauhti vain huimaa päätä, ei ehdi ihastella kyllikseen ja sitten silmät vettyvät.
Otsikon liito-oravaa ei ole vielä tullut mainittua tässä jutussa. Se komeilee poikien paidassa ja tulipa aasinsiltana ajankiidosta mainituksi vielä tähän lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti