Kirppismuistelo

Viikko sitten sunnuntaina oltiin myymässä kirpputorilla. Lauantai iltana mietitiin, ettei vaan jaksa. Hakea tavaroita kellarista. Ja pojat ei kuitenkaan jaksa kauaa. Ja en saa yksin rahdattua kaikkea, ja mies on luvannut mennä muuttoavuksi ja kaikkea muuta sellaista perustelua.

Sitten sunnuntaiaamuna aurinko paistoi. Kello tuli kymmenen, ja tiedettiin markkinoiden alkavan. Mennään sittenkin! Pari tuntiakin on tyhjää parempi. Jos vaikka jätskirahat tienataan niin ei ihan hukkaan seisoskelu menisi. Ensi kuussa saattaa sataa ja riskittömiä ilmaisia myyntipaikkoja ei liian usein ole tarjolla. Ei mennyt kuin hetki ja jo oltiin romppeinemme paikalla. Parit lastenrattaat ja kippikärry kuljettimina. Kaksi innokasta poikaa apuna.

Ja pojat jaksoivat monta tuntia! Olin niin onnellinen koko hommasta. Pieni hassu perheemme yhdessä yrittämässä. Välillä kävivät miehen kanssa kotona veskissä ja syömässä ja sitten taas. Vartioivat lompakoitaan ja iloitsivat kolikoista, joita saivat asiakkailta. Keräsivät kukkia ja roskia, lasinsirujen etsintää varten heillä oli työhanskatkin mukana.

Tänään sataa ja se sotki tämän päivän suunnitelmat kerta heitolla. Ei me nyt myymään oltu menossa, mutta pellolle ja pelaamaan jalkapalloa. Mutta kesäsateissa on oma tunnelmansa. Ja juuri nyt minulle sopii paremmin kuin hyvin tuo ropina. Sillä täällä kotonakin on yllin kyllin hommia. Imuri suriskoon kohta, sitä ennen raivausta.

Lupaan kertoa sainko mitään siivottua, vai menokö ihan lekotteluksi taas koko homma. Täällä lämmittää kirppismuistot ja toivottelen hyvää viikonloppua!