Poikien perjantai päiväkodissa meni hyvin, heillä oli ollut jopa hauskaa. Olen helpottunut ja iloinen, ja ehkä jopa hieman häpeissäni, että tein asiasta ison numeron, vaikkakin vain mielessäni. Vapun kunniaksi lähdettiin ajelulle (fillareilla) ja päädyttiin minigolffaamaan. Viime kesänä ajettiin (pyörillä) sata kertaa radan ohi ja aina vastasin pojille, että joo, mennään joskus, muttei nyt. Ja sitten tuli talvi.
Mutta perjantaina golffasin lepakkomiesteni kanssa. Ja he nauttivat täysillä. Hokivat ääneen, kuinka kivaa on olla minigolffaamassa. Halasivat minua monta kertaa spontaanisti kiitokseksi, että mentiin. Olin vähän hämmentynyt. He oikeasti nauttivat ja olivat odottaneet ja toivoneet. Ja minulla oli asian toteutumisessa käsittämättömän keskeinen osa.
***
Äsken käytiin taas fillaroimassa ja nähtiin vappupäivän illassa vielä muutamia valkolakkeja koteihinsa palaavilla. Kerroin pojille, että minäkin käytin sitä joskus nuorena. Tänä vappuna tuli keskityttyä enemmän munkinsyöntiin. Itsetehtyjen, herkullisten.
Perinteinen parvekkeensiivous ei toteutunut tänä vappuna, mikä harmittaa minua, mutten jaksa sitä suuremmin surra. Inspiraatio on tulossa, ja kohta saadaan taas kesähuone parvekkeesta. Ja saadaan nukkuakin sielä ulkona!
Hyvää alkavaa viikkoa. Se on toukokuu nyt. Ehdotin pojille, että teemme kesälomakalenterin, sillä nyt ollaan kalenterissa sillä sivulla, jossa lukee paitsi parikymmentä työvuoroa, myös: Alkaa loma! Ei kun vain taittamaan piikkejä kammasta...
Ps: Ai niin, nuo hiirenkorvat. Oltiin lähdössä golffilta kotiin, kun huomasin ne pyörätelineiden takana. Todella, nyt kesä on jo ihan kulmalla. Kurkiaurojen ylilennot ja ensimmäiset koivunlehdet pysäyttävät minut takuuvarmasti joka vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti