Eilen oli suomalaisittain kuuma päivä. Illalla käväisin kuopuksen kanssa pyöräilymme lomassa palstalla. Tekee hiukan pahaa aina kun kastelen kasveja. Sillä tiedän yhden jos toisenkin vedenkäytön olevan tuhlausta ja kastelu lisää monen viljelystuotteen ekologista jalanjälkeä huomattavasti. Niinpä olen kastellut mahdollisimman vähän. Ja siksikin, että muistan kuulleeni, että jatkuva kastelu voi olla vain haitaksi. Juuret eivät poraudu syvälle vaan jäävät pinnalle ja se ei ollut hyvä asia se. Olen yrittänyt peitellä, varsinkin mansikoiden alustoja. Mutta koska minulla ei ole takuuvarmasti hyvää katetta, ruohoa, heinittyneellä palstallani, miksikään kateviljelijäksi en voi julistautua. Siispä toivon sopivasti yösateita. Ja käyn pikkuisen kastelemassa. Ja se on kyllä pojista yksi palstan parhaista hommista. Ja siksikin kastelen, että olen myöskin kuullut ja lukenut, että jo silkka vesikin pitää tuholaisia loitolla. Niin että jos ei tule oikeaa sadetta, lorotan kannusta ja juttelen, että hus hus tuholaiset vaikka heinikkoomme pois meidän ihmisten sadosta.
Toivottavasti saamme mansikoita. Sillä juuri nyt minulla on olo, että tämä pieni apulaiseni ansaitsisi palkkiota aherruksistansa.
Visiittimme jäi lyhyeksi, sillä hyttyset... Ja minua kiehtoi myös merenranta, jonne suuntasimme tästä pyörän seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti