Kippis

Esikoinen sai lahjaksi osallistumisen Iittalan toukokuiseen mukipajaan. Nyt kuppi on kotona ja ansaitsee kunniapaikan sekä ihastelua. Ensimmäisessä kuvassa matkataan Esplanadin liikkeeseen. Ottivat torkut ja olivat taas minusta suloisia. (Välillä minua ärsyttää täysillä tämä kuvien kanssa pähkäilyni täällä blogistaniassa. En useinkaan voi laittaa niitä mielestäni parhaita kuvia, vaan pitää etsiä ne, jotka ei paljasta liikoja. Tämä ei totisesti ole valokuvablogi. Tasapainoilublogi.) Toisessa kuvassa itse askartelija. Hän keskittyi minusta hienosti, vaikkakin Oiva Toikan lasilinnuista kertova video yritti herpaannuttaa otetta pyörimällä seinänkokoisena taustalla. Saimme muutaman viikon jännittää lopputulosta ja kyllä on ilahduttavaa katsella, muistaa toivottavasti aina, kuinka nelivuotias leikkasi, liimasi, katseli, jutteli, toteutti.

Voisi naukata kaakaot aamulla. Vihreät saivat sentään kaksi paikkaa vaaleissa. Itse en pidä lainkaan huonona yhden asian miehiä/naisia vallan huipulla, kunhan asia on oikea. Ilmastonmuutos on saatava aisoihin, muuten millään muullakaan ei ole mitään väliä. Lastenoikeuksien toteutuminen, rauha, inhimillisyys, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, koulutus, turvallisuus ja talouden vakaus ovat ihan tärkeitä asioita, mutta ihan sama miten on näiden laita, jos päitten yllä velloo jo pari metriä merta, tai ikiroudan alta pukkaa tuutin täydeltä metaania. Asia on nyt kertakaikkiaan hoidettava ja jokaisen tehtävä osansa.

Hölkyn kölkyn, pelastukoon maailma!