Meillä on täällä Helsingissä kesäjuttu, jolle en tiedä vertaista juuri missään. Kesäisin kaupungin leikkipuistoissa (ei ihan jokaisessa) jaetaan alle 16-vuotiaille ilmaista ruokaa. Käytäntö on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Kun olin itse koululainen, lauloin usein ruokalaulua yhteisessä piirissä ja sitten syötiin soppaa nurmella. Minulle homma on siis ollut niin tuttua, että ymmärsin hämmentyä asiasta hyvällä tavalla vasta nyt isona, kuultuani, ettei edes Suomessa kaikkialla ole tällaista. Olen monessa muussakin kohdassa ylpeä kotikaupungistani, tämä puistoruokailu on yksi monista.
Sanomattakin kai selvää, että puistojen kesätoiminta on suosittua. Lisäksi kun monessa puistossa on myös uima-allas, ohjattuja tuokioita ja tempauksia sekä perinteiset leikkipuistovempeleet, lapsilla on tapana innostua. Minua huvipuistomainen hälinä ei ihan joka päivä kiehdo, mutta täytyyhän sitä välillä venyä. Meidän lapset eivät, ainakaan toistaiseksi, syö lihaa, joten soveltuvaa ruokaa on harvakseltaan. Mutta olen merkinnyt kala- ja kasvisruoat kalenteriin, jotta edes kerran kesässä oikeaan aikaan paikalle osuttaisiin.
Ja eilen oli tonnikalapastapäivä. Toistelin vain, kuinka ihanaa. Sattui vielä hellekin. Istuimme "viltillä" ja ihastelin, kuinka ympärillä on niin kesä. Lapset iloisia, täynnä touhuja. Omani söivät kaksi lautasellista ja sitten koetettiin uutta kiipeilytelinettä ja vanhoja tuttuja hiekkalaatikoita. Lopuksi uivat altaassa, jonka vesi oli minusta pistelevän kylmää, mutta ainakin virkisti vesilelujen uittajia.
Upeaa kuulkaas. Vielä kun lisäisivät ekologisuusastetta suosimalla kasvisruokia ja käsittelemällä ylijäämän järkevällä tavalla roskiin laittamisen sijasta, olisin täysin tyytyväinen. Nytkin olen kyllä hyvin onnellinen, että olen helsinkiläinen.
(Lisää aiheesta ja ruokalista täällä)
9 kommenttia:
Aika kiva juttu ja iso panos Helsingiltä. En ole kuullut, että missään muussa kaupungissa olisi vastaavaa. Omassa kotikaupungissani ei ainakaan ole.
Minäkin osallistuin pienenä näihin ruokailuihin, itse asiassa koko kesän. "Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea..." :). Puistossa pelattiin ahkerasti pingistä, koronaa (suosikki!), pesäpalloa, hoidettiin ja ratsastettiin isoja puuhevosia, räpiköitiin uima-altaassa. Siinä se kesä meni kaverien kanssa mukavasti ja aina oli jotain tekemistä, ulkona tehden ja liikkuen. Silloin ei istuttu kotona tietokoneen tai pleikkarin ääressä...
En minäkään ole kuullut, että muualla. Tai Espoossa ja Vantaalla kai jossakin?
Peruna on yhä pyöreä ja muutenkin niin saman kuuloinen meininki Pellon pientareella! Toivottavasti pitää jatkossakin ison osan poissa koneiden ja pleikkojen ääreltä;).
Oih, niin muistan kuinka aina juostiin viereiselle leikkikentälle muovilautanen kainalossa. Toivotaan, että menuu kehittyy, jotta pääsette mahdollisimman usein.
Laitoin sinulle haasteen blogiini. Pilke silmäkulmassa. Ota vastaan, jos yhtään innostaa - hyvin laajalla määritelmällä. ;) Valitsin sinut, koska meillä on sen verran erilaiset tyylit ja maut, mikä mielestäni on rikkaus. Ja toisaalta... minulla ei vielä ole niin monia blogiystäviä. Kaikki melkein pääsivät haastetuiksi. :)
Aurinkoa,
Maarit
Muistelen jo viime vuonna kommentoineeni kun kirjoitit samasta aiheesta.
taas sanon; onpa hieno juttu!
Nautittavaa on myös se, että meidän lähileksulla saa torstaisin paistotuoreita lettuja ja hilloa hintaan 50 snt (varsinainen ruokailu on kyllä ilmainen). Tiedä sitten laittaako tuo lapsia eriarvoiseen asemaan, mutta ainakaan itse en voinut vastustaa, kun käristyvän letun tuoksu hiippaili nenuun kesken pojan aurinkoisten touhujen.
ompa hieno juttu! harvoin mistään saa mitään ilmaiseksi
Mutta millä ihmeellä noita ruokailuja rahoitetaan??? Oih, kyllä olisin ollut onnellinen jos Tampereella olisi ollut lapsille tarjolla jonkun muun laittamaa ruokaa puistossa kun olivat pieniä:)Koko ajatus ilmaisesta puistoruoasta tuntuu aivan käsittämättömältä! Ajatella, että esim. lapset, joiden vanhemmat ovat töissä kesällä, ja ovat yksin kotona, saavat lämmintä ruokaa menemällä puistoon, vau!
Vaikka puistoruokailu on tuiki tuttu ja totuttu juttu, minulle, helsinkiläiselle, käsittämätöntä se on silti. Yksi niistä asioista, että vielä on olemassa jotakin hyvää ja kaunista:),. Ei toki kokonaan ilmaista tavallaan, verorahoillapa rahoitetaan. Loistojuttu, minun äyrejäni saa kernaasti käyttää juuri tällaiseen!
Lähetä kommentti