Alunperin meidän oli tarkoitus mennä "Hassupuun" luokse rantakalliolle. Mutta esikoinen toivoikin palstaa, kun kerran oltiin kulmilla. Enkä minä vastusta. Viime kesän viljelysyritykset ja kokeilut olivat melko lannistavia. Viime keväänä tähän aikaan puutarhakuume oli korkealla. Haaveiltiin maapalasta. Tajusin tämän kaiken yhtä aikaa tänään katsellessani tilusta. Siitä tuli totta. Mutta niin haastavaksi ja aikaavieväksi sitä en ollut osannut ajatella.
Oli ihanaa, kun pojat olivat innoissansa. Riemu tarttui, ja aloin saksia pensaita. Olimme kaikki niin omien touhujemme lumoissa, että havahduin viime hetkellä, kun kuopus oli kontillaan lätäkössä. Saappat eivät ihme kyllä hörpänneet vettä. Pieni mies itse sen sijaan hörppi savea ja mutaa minkä kerkisi. Eväänä soijavanukkaat ja näkkäri. Sitten ei enää tiennyt, mikä on kuraa ja mikä suklaata. Naama, hanskat ja haalari suloisen ruskeana.
Ehkä tästä sittenkin, voi kehkeytyä ihan hyvä palstakesä. Voi ollakin toivoa. Jos kasvatamme tuota kolmiotelttaa ja kastelukannuja vaikka...
8 kommenttia:
Tosi kiva toi traktorilakki, oletko itse tehnyt/painanut?
Ihanat kuraleikit teillä on ollut siellä! Itse palaudun juuri pääsiäisenpyhiltä kotiin Orivedelle, istun kahvilassa sopivan rauhassa kirjoittelemassa tätä.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille!
Peanut: Jep, itsetehty on. Esikoiselle aikoinaan. Ensimmäisiä ompeluksiani hänelle, ja oikeastaan ylipäänsä minulta. Ja ollut siitä onnistuneimmasta päästä, paljon pidetty ja hyvä malli. Kaava oli aikoinaan Moda lehdessä. Ja painokuvana olen käyttänyt paljon tuota esikoisen kulkuneuvokirjasta kopioitua traktoria.
Tuikkis, kuulostaa ihanalta rauhallinen kahvilahetki. Mukavaa viikkoa ja kotiutumista!
Moikka!
Onnekseni eksyin blogiisi jotakin reittiä pitkin ja kulutin illastani 3 tuntia lukemalla lähes koko blogisi läpi.
Ihania kuvia, ihanaa tunnelmaa, ihania lapsia ja ennen kaikkea ihania kirjoituksia. Kirjoitustyylisi on upea, loistava, naurattava, itkettävä ja mitä ilmeisimmin erittäin koukuttava. :)
Varmasti tulen vierailemaan blogiisi vastedeskin. Monista ajatuksistasi kasvatuksesta tunnistin itseni, monista sain ajatuksen aihetta ja niin monia luin lämmöllä.
Mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi!
-Milli-
Kiitokset Milli kauniista sanoistasi. Mukavaa kevättä sinullekin!
Hei...vielä oli palattava tutkimaan ihania kuvia...eiliseltä jäi mieleen ihana punainen lasten sänky, jonka sitten äsken löysin useammastakin kuvasta. Mistäs olette moisen löydön tehneet ja oliko nuo tikkaat valmiina vai oletteko itse laittaneet?
-Milli-
Minäkin tykkään piposta. Ihan kuin jonkun punavuorelaisen trnedihimpulan päästä :)
Voi Milli. Se sänky...
Ostettiin kierrätyskeskuksesta kun esikoinen oli n. puolitoista. Oli beessinruskea ja maalasin punaiseksi. Ilman minkäänlaista taitoa tai edellisen maalikerroksen poistoa. Sudin punaiseksi muistaakseni kahteen kertaan kuitenkin. Lasitetulla parvekkeella kaksiossamme yöllä, kun esikoinen nukkui.
Sitten se tuntuikin vielä vähän liian isolta, kun ei lapsi kunnolla päässyt sinne itse kiipeämään ja toisaalta, entäs jos olisikin yöllä pudonnut... Jatkoimme perhepetinukkumistamme patjoilla.
Sänky otettiin uudelleen kehiin, kun esikoinen oli reilusti kaksi. Silloin hain sen kellarista ja kokosin ja mietin, josko vaikka jonkun autoradan siihen pystyttäisin. Mutta poikapa ilmoitti, että hän nukkuu siinä. Siispä hankittiin patja. Ja TIKKAAT! Nekin on kierrätyskeskuksesta. Mäntypuiset, kuuluneet johonkin kerrossänkyyn joskus. Maalia oli yhä (ja :) yhäkin on) joten maalasin nekin. Ja itse ruuvasin kiinni sänkyyn.
Olemme ihan täyskäsiä timpuroinnissa ja muussa kodin tuunaus ja kunnostuspuuhassa. Hyvä jos yksi naula osataan lyödä. Mutta portaat ajoivat asiansa ja poika kiipeili mielellään sänkyynsä.
Sitten, pian sänky olikin jo liian pieni pitkälle pojalle. On mitoiltaan vain pinnasängyn kokoinen.
Joten se piti taas panna osiin ja nyt se on kellarissa. En tiedä onko sille mitään käyttöä ikinä. Paitsi jos saan joskus perustettua jonkin putiikin tai avoimen päiväkodin (HEH) niin sitä sillä somistaisin. Kuopukselle, hmm... Voi olla että jahka sellainen elämänvaihe tulee, että miehen kanssa siirrytään pois poikien huoneesta nukkumasta, niin pojille hankitaan jotkin yhtäläiset sängyt.
Että tällainen vastaus. Se on ihan tarpeettomana, mutta kuten huomaat, rakas. Kuten kaikki pieneksi käyneet muutkin. Lapsia ei ole tulossa enempää, mutten tiedä mitä teen näillä muistorikkailla jutuilla, joita varastot alkaa pullistella.
Matroskin: Kiitos. Jos vain saan aikaiseksi kaivan jostakin sen Modan esiin. Ja postaan piposta muutenkin. Innostan muutkin tekemään moisen. Sillä se on hyvänmallinen ja helppo toteuttaa, kun onnistui minultakin.
Lähetä kommentti