Täällä on ollut pikkuisen kireää. Väsymys on erilaista, ja vetämättömyys. Ärtyisyys on supermälsää. Ihan kamalaa, jos suloisen yksivuotiaan parinkymmenen ensimmäisen sanan joukkoon livahtaa se peeaaäskooaa. Ja sellainen ärtynyt kurkku MURRR on myös opittu, äidiltä. En ole lainkaan ylpeä tällä viikolla antamastani esimerkistä.
Kääntyköön tuuli. Tulkoon hyvä viikonloppu ja uusi viikko. Voisivatko nämä äksyilyt olla tällä erää taas tässä.
Pieksin esikoisen kanssa illalla tennismailalla ja vanhalla harjanvarrella petivaatteista pilvitolkulla tomua. On meillä tamppauskeppikin jossakin, mutta antaa sen siellä sitten myös olla. Puhtailla lakanoilla voisi olla käänteentekevä vaikutus. Tulkoon onni, valo ja rauha, menköön menojaan jo kiukutus.
5 kommenttia:
Ihana blogi. Kauniita kuvia. Osuvasti kerrottua lapsiperheen arkea. Tänne tulen toistekin.
Hirnun täällä kun luin vaan että "pieksin esikoisen"..toki siinä ei olisi yhtikäs mitään hirnumista mutta olen hiukka väsynyt kahden päivän huoneen raivaamisesta kai...
Toivon että tuuli kääntyi muttei ihan laantunut. Hyvää tuulta kaivataan aina.
Kiitos Piksi. Tervetuloa!
Mietin Violet pitkään, voinko laittaa nuo kaksi sanaa vierekkäin. Annoin sitten mennä.
Vaikka olen ollut kiukkuna, ei lasten pieksentä ole ollut mielessä. Hyvä niin.
Voi Joola, toivon ettet luullut että sellaista ajattelin.
Minun on vaan aina aivan pakko väännellä sanoja ja naureskella tahattomille mielleyhtymille.
Violet, ei hätää, en luullut. Tässä aiheessa pitää taas vain olla varovainen. En missään nimessä halua kannustaa lasten väkivaltaiseen kohteluun. Siksi mietin jo alunperin tuota sanavalintaa, että olisiko parempi vain puhua tamppaamisesta. Mutta se kuuluu jotenkin mattoihin. Ja kun ei ollut sitä oikeaa tamppauskeppiäkään mukana. Ja oikeasti minä ihan pieksin niitä peittoja, vaikken ihan kiukkuisimmillanikaan enää siellä ulkona ollut. Oli ensinnäkin hauskaa, että esikoinen lähti mukaan. Työmieheksi pukeutuneena, liian pienissä huopikkaissa, pyöräilykypärässä. Ja sitten olin juuri Elisan blogista lukenut blogitapaamisesta heidän mökillään, jonka olin sieluni silmin kuvitellut ja jutustelut kaikuivat korvissa ja kakku maistui suussa...
Mutta ja koska otsikkokin oli pinna tiukalla, ehkä halusinkin vähän aiheuttaa tahattomia mielleyhtymiä tahallisesti. Ja sitten lause kuitenkin jatkui perään ihan turvallisesti, jottei vahingossakaan tulisi oikeasti väärinymmärretyksi.
Tällainen sepostus tällä kertaa. Kiitos Violet kommenteista! Hauskaa, että tunnen sinua. Jotain sitä "oppii" lukemalla blogeja. Ei tämä mikään ihan huuhaamaailma ole, vaikka niin sitä jotkut voivat ajatella.
Ja tuuli ei ainakaan ole käynyt pahemmaksi. Ihanaa.
Lähetä kommentti