On hyvä, että pohjoisella pallonpuoliskolla on maaliskuulla mahdollisimman pitkään lumipeite. Ilmastollisesti. Mutta kevättäkö odottaa väsynyt minä, vai mikä täällä lorvituttaa. Ihan totisen hukassa ollut virkeys, vaikka ihan terveenä olen.
Ei auttanut edes kaupunkiretki, vaikka ihanaa olikin hetki.
Toisaalta, on tullut ihan hyviä asioita vastaan väsynyttä. Tänäänkin kävi yllätysvieraita jopa kahdet. Ja minä pidän sellaisesta! Ja lapsetkin. Esikoinen pääsi ensimmäisten vieraiden kanssa hetkeksi ulkoilemaankin. Ja sekasotku oli ja neljä lasta piti ääntä ja yksi vieras, jolla ei ole vielä omia lapsia, sanoi "eksoottista tämä teidän meininki".
Nuutumuksesta huolimatta olen nähnyt virkeitä unia. Joista on hauska havahtua, rauhoittelemaan kuopusta, joka itkee ja hakee maitoa, jotta löytäisi taas unensa. Elän niin eri vaihetta, kuin silloin, kun oli ne henkilöt, jotka unissa. Se hymyilyttää, vain häivähdys haikeutta siitä kuinka silloin oli nuori ja alussa.
Esikoisella ei ole kerhoa huomenna. Hauska ajatus, että voimme tehdä mitä tahansa. Vaikka ainahan me voimme, mutta näin se tuntuu erilailla annetulta. Oi hyvää viikonloppua toivon, antakaa meille kaikille sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti