Mitä ihmettä täällä palstalla nyt tehdään! Toukokuussa kävimme tiheästi ja olin tosi innoissani. Kesäkuussa jaksoin vielä hihkua, mutta heinäkuussa ilakoitsi enää suuri joukko kuhisten kasvavia rikkakasveja. Elokuu meni vähän syksyä odotellessa. Että ei enää kannata mitään kylvää, kun ei ole jäljellä kesää. Ja liekkö sen kuokkimisenkin voisi samantien jättää syksyyn, kun kaikki kuitenkin lakastuu silloin luonnostaan...
Esikoinen oli alkukesästä vielä heti valmis seuralaiseksi viljelyksille ja keksi puuhaa useammalle tunnile ja visiitille. Mutta kesän edetessä hänestä oli useimmiten kivempaa jäädä isin kanssa kotiin.
Onneksi hän on saanut intonsa takaisin. Ja kuopus kulkee mukana sinne, minne me menemmekin.
Sunnuntaina olimme taas iltaretkellä "maaseudulla". Minulle palsta on myös se takapiha, josta jäämme paitsi kerrostalossa. Ihana sytyttää lyhty ja puuhastella. Kuopuksen suht uusi hauska leikki on se, kun hän tekee jotakin rankkaa työtä ähisten. Kuten puskee jotakin painavaa, tai painaa savimaata lapiolla. Kikatimme kaikki yhdessä. Esikoiselle annoin vettä kannulla kuoppaan pyynnöstä. Kotvasen kuluttua tajusin, ettei se vesi mihinkään katoakaan, kuten hiekkalaatikolla ja rannalla. Molemmat sankarit yltä päältä savessa...
Leikkasin marjapuskia aivan lyhyeksi. Mustaviinimarja tuoksui. Pensaat olivat tosi harvamarjaisia, oksistosta suuri osa ihan kuollutta tikkua. Jäi vielä saksittavaa. Mutta mitä muuta siellä tekisin. Pitäisikö se oikeasti kääntää ympäri se koko aari. Jäi tekemättä moinen kyntö keväällä, liekö enää taitaa ehtiä ennen kylmiä. Jos maankääntö on ainut vaihtoehto, mitä tuumaavat muurahaiset, joilla on nyt palsta-alueemme suotuisimmat puitteet tarjolla. Heinikon alla on ollut rauha rakentaa kekoja. Ja minne kaikki se maa-aines laitetaan, joka kuokitaan. Kärräänkö sen kaukomaille, sillä rikkaruohoa siinä kasvaa vaan. Entä säilytetäänkö mansikantaimet, jotka ovat olleet asemissaan ties kuinka vähän tai kauan aikaa. Mistä revitään rahat kompostoriin...
Luentojakin aiheesta olisi, ainakin työväenopistolla. Minä vain olen taas buukattuna silloin, joten kuutamolla koko puutarha ja sen hoitaja. Aikaavievää tuo maanhoito. Kunnioitan heitä, joilla on ammattitaito. Ilman maanviljelijöitä olisi aikaa laihaa meidän perheen keitto.
5 kommenttia:
Pääsin taas pitkästä aikaa lukemaan tekstejäsi. Ja kylläpä taas onnistuit koskettamaan. Silmät kyynelissä tässä näpyttelen kommenttia. Kirjoitat niin ihanan rehellisesti ja itseäsi säästelemättä ja muutenkin ihanasti äitiysseikkailustasi.
En itse ole yhtä syvällinen ja pohdiskeleva ihminen kuin sinä, mutta koen nyt lukiessani sinua, että samojen asioiden kanssa olen painiskellut vuosien mittaan. Hyvä siis kun dokumentoit ajatuksiasi, niistä löydän omianikin.
Tärkeintähän on "rakastan, rakastan, rakastan".
Elma
Kiitos Elma!
Ihania kuvia. Meidän seudulla ei mitään ryhmiä, siis Käsikynkkää tai Vanttua. Olen siitä hieman katkera ja ymmälläni. Ovatko muut asuinalueeni äidit niin erinomaisia, etteivät kaipaa kursseja?
Hei Matroskin, pitkästä aikaa;). Googlettelin kynkkää, ja eipä mistään mitään löydy. Muutenkin minusta tuntuu, että tällaisiin ryhmiin "pääsee" sattumalta. Itselleni osui ilmoitus silmään leikkipuiston ilmoitustaululla. Luulisi, että näitä voisi järjestellä Helsingissäkin pilvin pimein. Tulijoita luulisi olevan. Varsinkin, kun kurssin voi räätälöidä vaikka minkälaiselle kohderyhmälle.
Neuvolassa, päiväkodissa, leikkipuistossa kannattaa vaatia, tai ainakin kertoa olevansa kiinnostunut. Koulutettuja ohjaajia on lukuisia. Vanttuun en ole törmännyt pariin vuoteen. Nyt lienee alkaa "Vauvatus-buumi". Perhevalmennus muuttaa muotoaan vuoden alusta. "Synnytysvalmennusta" lisätään ja tapaamiskertoja on useampi lapsen syntymisen jälkeenkin. Vauvakynkkäryhmäkin on täälläpäin järjestetty hiljattain.
Sinäkin olet riittävän erinomainen. Ehkä siellä ollaan fokusoiduttu johonkin muuhun, aikaa ei jää kursseille. Ja täällä idässä ehkä... No stereotypioille on ihan vastinettakin täällä. Kurssitettavaa piisaa monesta syystä.
Kun lapset ovat isoja, vähänkö tekisi mieli ryhtyä tekemään yhtä ja toista. Tänään taas olen kerinnyt miettimään paitsi mieluista omaa ammattiani/työtäni, myös kirpputoriyrittämistä, kansalaisaktivismia, kurssienvetämistä, kerhonohjaamista...
No niin, mutta siis, vinkkailkaa ihmiset virallisille tahoille, että tahtoisitte mahdollisesti kursseille.
Meillä käy siis kotona perhetyöntekijä, ja hän sanoi, että ryhmä sopisi minulle, mutta kun ei täällä ole niin ei ole. Tällaisella vauraalla alueella tuntuvat vanhemmat tekevän kamalasti töitä, ehkä he eivät ehdi ryhmiin :).
Lähetä kommentti