Keskiviikkona, kun esikoinen oli kerhossa, ulkoilimme kuopuksen kanssa. Niin vahvoja mietteitä, että halusin niiden vain antaa olla ja lähdin painelemaan merenrantaan. Unohdin, että olin mennyt pyykkituvan varaamaan, aikaansaannosten toivossa. Sinne meni...
Mutta ulkona oli hyvä olla. Muistin, kuinka reilu vuosi sitten keväällä menimme esikoisen kanssa aamuneuvolan jälkeen samaiseen rantaan. Vauva oli vatsassa ja yhtäkkiä tajusin, kuinka pian olisimme kolmisin. Tai nelisin, silloin kun on mieskin. Kuinka tärkeää olisi muistaa huolehtia siitä, että olemme kaksinkin, jokaisen kanssa vuoroin.
Nyt olin vauvan kanssa ilman ketään muuta. Hiekalla hän ei suunnannut kohti vettä vaan nyt kiehtovat portaat. Kävelimme metsässä ja muistelin ja juttelin ja haaveilin. Talletin mielensopukkaan vauva-aikaa, sillä pian se on meillä takana. Syntymäpäivät lähestyvät ja kyllähän sen jo huomaa, että pienempiä vauvoja on koko ajan lisää joka kulmalla. Olemme pikkulapsiperhe, emme se vauvaperhe enää kauaa.
Ihana vielä kantaa. Kohta maailman kaunein koru on vain muistona valokva-albumeissa. Lapsi liinassa tai kantorepussa ympärille kiedottuna, en keksi itselleni suloisampaa koristusta. Painakoon vaan, kauaa en saa enää nauttia.
Kävin viljelypalstallammekin. Näky oli surkea. Ei olla käyty aikoihin, laiminlyöty on tyystin. Koitin kuiskutella heinikoille, että anteeksi, emme vain ole kyenneet. Rakastamme kuitenkin ja vielä sen hänelle osoitammekin. Naapuri oli joutunut puuttumaan ja muovittamaan rajamaitamme. Kirjoitin kirjeen, kiitin kärsivällisyydestä, ja tekemästään työstä.
Oli ihana ulkoilun päälle mennä hakemaan esikoista. Tämä kerhonsa on ainakin toistaiseksi ollut meille kaikille hyvä ja iloinen asia.
2 kommenttia:
Kivoja kuvia... Yön pimeydessä yritän saada lisää motivaatiota lopputyön tekoon... paperi on edelleen tyhjä ;D Edellleen totutellaan tekemään asioita kaksin. Ei yksin. Arki on suolaista ja makeaa... kiva kun voi jonkun viereen kömpiä nukkumaan. Varmaan ens kesänä pääsen teitä palsatalle auttamaan.
Kameran kennokin on nyt putsattu! Hävisi muutama lentävä lautanen kuvista.
Käy teidän koulun kirjastossa, yleensä sinne talletetaan valmiita lopputöitä. Minua se ainakin auttoi aikanaan. Sai vähän perspektiiviä että missä mittakaavassa liikutaan, millaista tekelettä sitä vaaditaan. Sitäpaitsi sieltä voi saada idean, inspiraatiotakin jopa?
Elämä on yhtä totuttelua totisesti! Mutta on kivampi totutella kaksin kuin yksin.
Sielä on vapaita palstoja aina. Jos innostutte, vuokratkaa ihmeessä oma. Ei kannata meidän heinikkoon tuhlata omaa aikaa. Juuri yksi nuoripari oli saanut valmiiksi oman palstansa suurtyöt, eli kuokittua kaikki ympäriinsä, kärrättyä huonon maan pois, istutettua pensaita, koottua laatikon ja kompostilootat, laatoitettua osan maata... Ihaillen katsoin.
Mutta kiitos kun tarjouduit apuun! Nyt mennään nukkumaan, että huomennakin jaksetaan!
Lähetä kommentti