torstai 9. elokuuta 2012

Tarvitsisin uuden sanan






Voisin jatkaa viikkokausia, vain matkani purkamista. Mutta elämäni on jo kuten sanottu, täynnä montaa muuta. Uusi työ, kuopuksen uusi päiväkoti, esikoisen maanantaina alkava koulu. Hetkiä ystävien kanssa ja suomen kesä, joka vaihtuu käsitäämättäni syksyksi, jos en hengitä itseäni edes välillä läsnäolevaksi.

Tunsin joskus vahvasti, että kun palaan töihin kotivuosiltani, minun pitää lopettaa myös tämä blogini. Mutta minä muistan, mitä talvella kirjoitin kirjoittamisestani. Enkä millään halua lisätä uusien seikkojen määrä vaihtamalla blogiosoitettani. Haluan paloja talteen tästäkin elämänvaiheestani. Enkä tahdo uskoa, etteikö tämäkin voisi olla ihana, kun alkaa uusi innostava työ, yksi on kasvanut koululaiseksi ja toisen uskaltaa laskea arkipäiviksi toisten hoidettavaksi.

Hirmuisesti vilistää päässäni. Uuden työn äärellä unohdan ajoittain myös kotini. Vaikka perheeni on minulle pitkälti kaikki. Mietin kuinka tämä tai tuo hoituu ja pärjää; illalla, yöllä, aamulla herätessäni. Sitten olen töissä ja iltapäivällä vasta kahden jälkeen huomaan unohtaneeni murehtimiseni tuntikausiksi.

En ihmettele, miksi äitini kutsuu elämää niin usein seikkailuksi. Tämä on ihmeellistä kaikkinensa totisesti. Välillä haluaisin kaikkien sanojen muuttuvat tutuista ihan toisiksi, jotta se paremmin kuvastaisi. Ja silti, jokin pienikin sama helppo vanha ehkä riittäisi. 

Kuten, että rakastan poikiani ja miestäni ja tätä "uutta" elämääni. 




Ei kommentteja: