Minusta on kiva kuunnella musiikkia ja istua koneella kirjoittamassa, kun koti on hetken tyhjä. Japania verkkokalvoilla ja maksan visalaskuja ilolla. Vaikka maksan mennyttä, en olisi parempaa vastinetta rahalle voinut saada.
Oli sellainen päivä, kun kävimme katsastamassa päiväkodin markkinat. Minä sinne tahdoin, mutta pojat eivät pois. Meillä oli iltapäiväksi seikkailu ja siihen väliin löydettiin jokivarresta hieno paikka. Kivien ylitys oli esikoisesta huippua, minusta melko hirvittävää katsella. Kuopusta en laskenut yksinään, mutta tsempattiin kahdestaan. Minusta vesi virtasi kovaa. Ja lapset loikkivat myös. Kuopuksen lippis putosi laineille ja vilkutin vain, että katosi iäksi. Mutta takavasemmalta joku ripeä herrasmies kääri lahkeensa ja lähti kahlaamaan lakkia kiinni. Kiitos kiitos ja anteeksi anteeksi.
Ystävän äiti oli kutsunut meidät kotiinsa. Aikamatka. Olin istunut tiiliseinätapettisessa huoneessa viimeksi ehkä seitsemäntoistavuotiaana. Ja vuotta aiemmin tavannut Y:n äidin ensimmäistä kertaa saunassa. Muistimme molemmat tuon kerran vielä. Meitä aina naurattaa, kuinka kauan istuimme löylyissä juttelemassa, ja kumpikaan ei malttanut lopettaa juttua vaikka oli jo aivan liian uuvuksissa kuumuudesta.
Olin jännittänyt, kuinka selviydymme vierailusta kunnialla, osaavatko pojat olla ihan vieraassa kodissa. Osaanko minäkään. Mutta huoli oli turha. Äiti oli sydämellien ja juuri sellainen, kuin muistelen. Vaikka aikaa on vierinyt hirvittävän monta vuotta. Ja silloin minä olin teini ja asuin kotona, niin kuin hänen poikansa. Nyt hän kertoi minun lapsille, että voi olla heidän Japanin mumminsa. Ajatus oli minusta kaunis ja ihana.
Olin sanonut, ettei tarvitse laittaa meille ruokaa tai muutenkaan nähdä liikaa vaivaa. Söimme etukäteen mutta sitten klassisesti pojille iski melko pian nälkä kuitenkin. Ehkä he muisivat tuliaispatongin. Lihattomuutemme aiheutti äidille pienoisen paniikin, mutta hän keksi sitten pilkkoa tomaatteja ja paistaa kananmunaa kumminkin. Ja jälkiruuaksi jäätelöä. Juuri niinhän oli tosi hyvä.
Japaninmummilla oli kaksi kissaa. Kissat olivat nousseet matkalla päivittäiseksi puheen ja leikin aiheeksi. Joten pojat olivat onnessaan seuratessaan kissojen touhuja. Ja me juttelimme paljon; lapsista, miehistä, ydinvoimasta, päivähoidosta, nuoruudesta, ruuasta, oi en edes muista mistä kaikesta. Kävimme autolla katsomassa Jasukoa. Autiota ja hiljaista, ihan toista kuin silloin, kun tapasin hänsä ystävän äitinä ensimmäisillä kerroilla.
Saimme autokyydin yöllä kotiin. Tälläisiä päiviä en vaihtaisi minkäänlaisiin olkoonkin vaikka kuinka tärkeisiin nähtävyyksiin, museoihin, näyttelyihin tai kohteisiin. Saimme tästä valtavasti, olen varma niin.
Vastavierailullekin saimme ystävän äidin omaan pieneen japaninkotiin.
Reissussa oli ihanaa, toistelen loputtomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti