Olen onnellinen, etten luopunut vielä viljelyalasta. Viereisellä pellollakin on taas heppoja. Ne ovat ihastuttava lisä jokaiseen retkeen. Katson, huokaisen, enkä voi olla ajattelematta, mikä onni, että saan nähdä tällaisen näyn, tuntea saappaiden alla mutaiset pellot, kääntää lapiolla, kuunnella lintuja, kiskoa heinää... Pyörämatkan päässä kotoa, vaikken asu maalla.
Nyt menen jatkamaan soseentekoa. Maa-artisokka ei säily kauaa nostettuna, säilötään keitettynä, pakasteena. Ehkä osa suuresta sopasta voidaan syödä tänään, herkkua. Ja tunnustan, että puolet saaliista on yhä kuorimatta...
Hyvää uutta viikkoa.
5 kommenttia:
Aika mahtavaa aloittaa uusi viljelykausi heti sadonkorjuulla. Minäkin voisin innostua.
Paljon hyviä viljely- ja talonrakennushetkiä teille :-)
Niin minustakin! Siksi maa-artisokka on ihan lemppari viljelykasvini. Suht helppokin vielä.
Kiitos toivotuksista. Viljelyrealismi iskee kyllä nopeasti puutarhaunelmien tilalle:).
Minä mietin palstan vuokraamista tänä keväänä, mutta tulin järkiini. Se olisi minusta ihan mahtava juttu, mutten varmasti kuitenkaan jaksaisi hoitaa palstaani lähes päivittäin ja se joutuisi kaiken pahuuden valtaan.
Kirjailijatar, ihana tuo järkiin tulo. Juurikin niin. Olen silkkaa hulluuttani yhä maksamassa kausimaksun ja sitten taas parin kuukauden päästä istun heinikkoni keskellä ihmettelemässä, että miksi en tajunnut perääntyä... Etanoitakin näin. Niistä ei aiemmin ole ollut riesaa, mutta se nyt vielä puuttuu, että rikkakasvien lisäksi elätän alueen etanoita... Silti viime kesänä kohtasin tiluksellani myös rouvan, joka ei lakannut ihastelemasta samettikukkiani. Kun yritin hänelle murehtia, että on minulla näitä heiniäkin tässä varmaan vallan naapureiden häiriöksi asti, niin ei ei hän yhä vain ihasteli. Kauniita kukkia ja mjehilaiset tarvitsevat hjeinaa, hän kertoi:).
Kiva kun pidit vielä palstan. Se tuntuu olevan sinulle tärkeä. ja uskon miksi: näyttää aivan ihanalta paikalta. Oma pieni maaseutu kaupungilla. Ja noi hepat: piste i:n päälle! :D
Lähetä kommentti