tiistai 17. huhtikuuta 2012

Annan sen paistaa


Näkyi paistettakin, vaikka yön satoi ja pitkin päivääkin. Välillä sitä luntakin. Merituuli oli hyinen, mutta kun käänsi kasvot aurinkoon, tunsi lämmönkin. 

Pyöräiltiin toistakymmentä kilometriä. Nyt kun kuopuksellakin on kunnon pyörä alla, nautimme vapaudesta. Vielä kun usea autoilijakin hyppäisi satulaan ratin takaata. Melu nyppii välillä, kun reitit kulkee autoteiden varsilla. Joudumme huutelemaan toisillemme asioitamme, emmekä siltikään kuule kunnolla.

Esikoisen eskarilla oli iltapäivällä vanhemmille avajaiskahvit tarjolla. Sitä ennen käytiin passikuvissa. Pojat näyttävät hassun totisilta virallisissa poseerauksissa. Kampa olisi ollut hyvä olla mukana, mutta aina ei muista, oli muuta ajatuksissa.

Pojat sai ulkoilla päiväkodin pihassa iltasella. Se on suurta hupia, kun eskari kestää aina vain neljä tuntia, ja kuopus on vain pari kertaa viikossa kerhossa. Leikkiä kokopäivälasta. Minusta oli ihana jutella aikuisten kanssa. Sanoa kysyttäessä ääneen sekin, että ehkä syksyllä on taas töiden aika. Muistaa, kuinka ihana tunne oli syksyllä päättää, että olenkin vielä kotona. Kuinka päätös on ollut oikea. Tuntea haikeus, joka hiipii mieleen, kun elokuu lähestyy ja uusi kausi on jälleen alkamassa.

Jatkoimme pyörillä vielä rantaan saakka ja oltiin kotona vasta, kun ilta-aurinko paistoi jo olkkarin ikkunasta.
Teimme nopeaa ruokaa ja muistin yhtäkkiä, että pakastimessa on jäätelöä, jonka yövieras toi tuliaisena. Ihanaa, kun on unohtanut jotain sellaista.

Napsin kuvia sekaisessa olohuoneessa, koska valo on ihana ja poikani. Ja arkenikin, vähintäänkin muistamisen arvoista. Tavallinen tiistai voi olla tällainen ja se tuntuu lohdulliselta monella tavalla. Joskus apeus ja ärtyneisyys ovat leimata kokonaisen ajanjakson, silloin on hyvä tehdä näkyväksi, että on paljon muutakin.

Voin sanoa onni, ilo, rakkaus ja kiitoskin.





1 kommentti:

rva vaaksanheimo kirjoitti...

Mitenkä hyvältä tuntui lukea lause; apeus ja ärtyneisyys voivat leimata kokonaisen ajanjakson...

Olen sellaisessa kuplassa viimeajat viettänyt. Vaikka elän arkea joka vastaa vuosien takaisia haaveitani, silti olen ärtynyt.
Se millä saisin kuplan rikki, vaikea tehtävä.