Yhden sortin kuninkaallisia

Tällaisia kuninkaallisia käymme joskus katsomassa. Poliisisaattue ja iloisia ihmisiä vilkuttamassa. Muutkin kuin minä pyyhkivät silmäkulmia. Ja välillä joku paheksuu jotakin ja ainahan on liikkeellä myös ylipäänsä monarkian vastustajia.

Mutta minusta jokainen halukas ansaitsee päivänsä juhlittavana. Päivän, jolloin tuntuu saavuttaneensa jo jotain, kaikki ovet tuntuvat olevan avoimina ja maailma valloitettavana. Nuori, vapaa, onnellinen.

Esikoinen muistaa penkkarimeiningin ja valitsi jo aamulla itselleen ison pipon, jos vaikka sattuisi saamaan siihen kerätyksi suuren saaliin. Pienimmäinenkin on ollut kanssamme ajoja katsomassa, mutta hän ei muista. Hänestä konsepti kuulosti ensi alkuun naurettavan huvittavalta ajatukselta, että on jono kuorma-autoja, joihin isot koululaiset kiipeävät ja sitten ne heittelee sieltä lavalta karkkia. Totta kai sellainen kummallisuus kannattaa käydä katsastamassa.

Saivat nameja enemmän kuin yhtenäkään karkkipäivänä ikinä, luulen. Minä muistelin menneitä. Katselin nuoria ja toivoin, että he olisivat iloisia(ei aina tarvitse olla) ja ihania ja että heidän päänsä sisälle mahtuisi välittämistä ja hyvyyttä. Ihan hillitty olin, mutta huusin kyllä spontaanisti HYVÄ MAUNULA oman koulun kohdalla ja kuin aasinsillaksi viime aikaisille blogikirjoituksille, yhdessä rekassa (kuorma-autossa, mutta rekoiksi niitä muutkin kutsuu)julistettiin, että rakkauteen tarvitaan 2, ja sitten huomasin ilahtuneena huutavani Hyvä Haavisto, vaikkei tämä ollutkaan mikään presidenttitaisto.

Tänään on jonkin sortin arki heilläkin, eilen juhlineilla. Minä en aikoinani iloinnut niinkään rekan lavalla, muistan, että oli tärkeää, että isovanhempani olivat katsomassa. Heräsin kyllä riemuun laivalla. Kuulin paljon kauniita sanoja ja vanha luokkakaveri piti minusta huolta, maistatti abien kilteimmäksi äänestetyllä (kyllä minä, jaetulla ykköstilalla)pirtua ja vastasi sitten myös seuraumuksista. Aamulla heräsin ihan skarppina, aurinko paistoi, oli pakkasta ja ihana talvi kaikkialla. Alkoi lukuloma.

Illalla tanssivat vanhat. Heitäkin olisi ihana katsella. Sekin olisi varmasti silkkaa vollotusta katsomossa.

Mutta nyt jätän nuoruusmuistelot, sillä tätä päivääkin tulisi elää, saati huomista.
Toivon hyvää viikonloppua!

Lisäys: Jottei totuus unohtuisi, katsoin Ajan Henki -videon osan 1. ( http://vimeo.com/23729721) Älä katso yksin, jos olet yhtä herkkä suremaan, kuin minä. Mutta kaksin tai joukolla tulee katsoa, ja toivoa, että vielä tämä maailma saadaan paremmaksi muutettua.

Toinen lisäys: Ota aikaa myös osalle kaksi. (http://vimeo.com/23737632) On sitäpaitsi ykköstä toiveekkaampi.