Rusinapullarannalla vielä

Uudet perunat paloivat mustiksi. Hellalla kiehui tyhjä kattila niin kauan, että se pelästytti. Viinilasi meni keittiössä sirpaleiksi. Kuopus huitaisi naapurin taulutelevisiota valomiekalla niin, että meni vakuutusselvittelyiksi... Ihan putkeen ei siis ole viime päivinä mennyt, kaikki.

Tänään unohdin puhelimen kotiin, kun lähdimme rannalle. Ehkä ihan onneksi.

Oltiin sitten vain. Onnistuin aamulla leipomaan täydellisiä hodarisämpylöitä. Sellaisista olen haaveillut monesti, kotitekoisista pehmoisista pitkulaisista. Maltoin laittaa tarpeeksi vähän täysjyvää sekaan, niin johan onnisti. Silti tervellisempiä varmaankin, kuin kaupan vastaavat. Ainakin korvaa hiveli, kun esikoinen esitteli evästään kaverilleen rantakivellä. Mä tiedän mistä nää leivät on tullu - meidän äiti teki ne.

Kun oltiin syöty, saunottiin. Ja minä nautin löylyissä istumisesta ja meressä uimisesta. Vaikka vesi oli hurjan kylmää. Olen oppinut esikoiseltani, että hiekassa makoillen voi lämmitellä. Ja samalla miettiä, ettei kaukaisia rantoja aina tarvita. Lähempääkin voi löytää lepoa ja aarteita.

Poikia oli hurjan monta yhtäaikaa lauteilla ja suihkuhuoneessa he hilluivat ja meno oli hulvatonta. He kiersivät hetken päästä ohjaajien pystyttämää temppurataakin, mutta parasta heistä varmasti oli omaehtoiset leikit rannassa, tai vaikka siellä suihkussa. Tai se, kun heittivät kepeillä tikkaa vanerilevyn luona. Kun lapset saavat, he keksivät itselleen ihania(kin)puuhia. Riittää, kun on sopivan matkan päässä valvomassa ja saatavilla.

Esikoinen löysi simpukoitakin! Olimme huippu iloisia. Hihkui ja intoili, tahtoi käydä näyttämässä muille, aikuisillekin. Toivottavasti he arvostivat, sillä on ihanaa, jos noin pienestä riittää riemua. Etsimme hienoja kiviäkin, ja mietin, että kotona tuntuu varmaan paljon paremmalta tällaisten löytöjen jälkeen, kuin ostosmatkalta palattua. Ei tarvitse potea minkäänlaista morkkista tuhlauksista.

Päin vastoin. Meren suola maisuu huulilla ja aurinko on hehkuttanut ihoa. Tukka on ihan littana ja kellon remmikin haisee savulta. Söimme tikkupullaakin rannalla. Luimme pikkukirjoja, kun suurin osa oli jo kotimatkalla.

Kaunis huoleton kesäpäivä. Kyllä kannatti mennä.