Muutime kahvilaan taas hetkeksi viime viikolla, syntymäpäivieni kunniaksi. Esikoinen käveli varaushuoneeseen kuin vanha tekijä, onneksi se sattui olemaan vapaana. Syötiin herkkuja ja minä sain santsikupin teetä pöytään tarjottuna, sillä sateella se maistuu mukavalta. Pojat leikkivät, piirsivät ja täyttivät tehtäväkirjojaan toista tuntia. Minä olin se, joka ryhdyin puhumaan kotiinlähdöstä jossakin vaiheessa. Olin jo saanut kaksi sisustuslehteäkin selattua, istuskelun ja muffinssinsyönnin lisäksi, mikä tuntui jo ihan liioittelulta. Melkoista luksusta. Paikkaan liittyy vain hyviä ja valoisia muistoja, enkä pettynyt tälläkään kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti