Tätä minä tarkoitin sanoessani, että Helsinki on nyt aika ruma. Likainen.
Eivät poikani. Tai no jälkimmäisiä ehkä, kuraisia. Minusta lapset ovat ihana näky sadeasuissa. Ja vesien ja kuran ja sohjojen kanssa läträäminen varmasti terapeuttista. Pojilla on nyt ihan perinteiset kurasetit, kun kuoripukujen myrkyistä ja ympäristövaikutuksista on tullut luettua niin monta kirjoitusta. Vielä kun nämä kestäisivät... Mutta esikoisen syksyllä ostetut kurahousut on jo ihan reikäiset peffasta. Ja paikat irtosivat parista ulkoilusta. Ja jollakin täällä on tapana pureskella hanskojen peukkuja...
Kevät on kuulemma myöhässä tänä vuonna. Tällaiset kelit jää talteen tältä huhtikuun alulta.
3 kommenttia:
Roudarinteipillä olen minä paikkaillut kurakamppeita. Sisäpuoleta :) Meidän kurahousut on jossain paikassa x, yhdet löysin helposti, mutta kahdet muut tarvitsisi löytää myös. Ja ollaan huomattu, että täällä maalla kahdet kumpparit per lapsi ei olisi yhtään liikaa!
Mielestäni hyvissä ompelutarvikeliikkeissä on nauhaa,jolla saa sauman/ompeleen tiivistettyä, jos vaikka ompelee paikan siihen housuun.
Ihania kuvia: pipo silmillä, elämä hyvin ;)
Jonna kiitos roudarinteippivinkistä, sitä pitää ilman muuta kokeilla! Mulla on ollu kahet kumpparit täälläkin, kirppikseltä yleensä osunu toiset... Mutta nekin tuppaa oleman huonoa tekoa nykyään, kumisaappaat. Meillä on ollu uutena ostettuina Nokiaa, Trethornia, Po.P:ia ja Reimaa ja kaikista ollaan saatu yhdessä kaudessa nilkan "sauman" kohta murenemaan. Surkeaa sanon minä. Kyllä saappaan pitäisi kestää isoveljeltä pikkuveljelle, vähintään!
Maarit jep, pipot silmillä. Se toisaalta sopii hyvin myös blogini linjaan, etten paljasta kokonaisia kasvoja:).
Lähetä kommentti