Sunnuntai

Sanoin "huomenta kulta" tänään miehelleni, kun oltiin oltu hereillä kaksin jo kauan. Ihana vapaapäivän alku. Lauantaiaamuisin vedän kaksi uimakoulua. Se on hauskaa ja mieluisaa, mutta sunnuntait ovat silti oma tärkeä lukunsa, ihan kokonaan vapaita.

Päivällä olin poikien kanssa Annantalon teatteripajassa. Rakastan sitä paikkaa ja sitä kaikkea jota olen ilmaiseksi siellä saanut tehdä ja kokea poikien kanssa. Ihan valtavan hienoa, että sellaista on olemassa. Juuri taiteita me tarvitsemme enemmän, jos montaa muuta asiaa olisikin hyvä vähentää ja kohtuullistaa tai vallan kokonaan lakkauttaa.

Kotona tutkin pitkään eduskuntavaaliehdokkaiden sivuja. En kyllä muistanut vieläkään tehdä yhtään testiä vaalikoneilla. Näissä vaaleissa tunnen erittäin vahvasti, etten etsi ehdokasta, joka ajaa minun etujani. Vaan luonnon ja ympäristön etuja. Jos puut, metsät, meret, kasvit, linnut ja eläimet saisivat valita... Haluan antaa heille mahdollisuuden sanoa sanottavansa, kun tärkeistä asioista päätetään suurissa saleissa. (Niin ja loppuviimein se jos mikä on juuri minullekin parasta.)

Ja lapsilleni. Millaisen maailman he meiltä saavat aikanansa. Voiko kukaan liian usein sitä pohdiskella.
***
Meidän ruokapöytä on hyvä. Siinä tapahtuu viikon varrella paljon ja monenlaista. Aamiaiset syödään nykyään kotona, myös arkiaamuina. Päiväkotiaamiaisia pojat ehtivät kokea viitisen kuukautta. Pieninä pojat ei voineet sietää puuroja, mutta kannatti aika ajoin yrittää, sillä viime kesänä he yhtäkkiä pitivätkin siitä. Että saivat lautaselleen lämmintä kaurapuuroa. Johon voi laittaa voisilmän ja vaikka maitoa. Hippusen täysruokosokeira joskus ja esikoiselle luomukanelia. Omaan puurooni kiitos kotimaisia pakastemarjoja.

Keittiön ikkunalaudalla itävät samettikukat ja basilika. Ne siemenet, joita pöydän ääressä istutettiin alkuviikosta. Samettikukat on tarkoitettu tuholaistorjuntatehtäviin kasvimaalle, jonne toivottavasti tänä kesänä saadaan porkkanat ja punajuuretkin laitettua. Juuresten siemenpussit on viime vuodelta avaamattomina tallessa... Samoin avomaakurkkua ja parsakaalia haluaisin tänä vuonna kokeilla. Herneiden ja pinaatin lisäksi, joista on aiemmilta vuosilta ihania kokemuksia.

Ja syötiinkin tänään yhdessä. Koitan loput paastonajasta olla hiivatta, sokeritta, vehnättä ja maidotta. Luontaistuotekaupan luomudetoxmehukuurin jo hörpin, ilman mitään mainittavia tuloksia. Mutta kuutena aiempana paastonaikana en ole sitä voinut tehdä, kun olen ollut raskaana tai imettänyt, niin tänä vuonna tahdoin kokeilla.

Lenkilläkin kävin aamulla. Ulkona juokseminen on kyllä kuntosalin mattoon verrattuna nöyryyskoulu, sitä väsyy ihan eri tavalla. Mutta kivempaa se silti on, juoksumattoilu on minusta jotenkin miltei yhtä säälittävää kuin sipsinsyönti sohvalla. Silti olen sitä koittanut tehdä läpi talven, siis mattojuoksua, jotta jaksaisin kevään tultua taas oikeilla kaduilla ja poluilla... Kevään tuloa joutuu katosmaan kalenterista. Huhtikuu ja meri on jäässä ja lunta ja kylmää joka puolella. Helsinki on nyt aika ruma, sillä likaisia lumikasoja on paljon teiden varsilla ja hiekotushiekka laikuttaa katuja.

Jos ei nää kaunista. Minä nään onneksi usein omat poikani edessäni tai vierelläni. He iloitsevat, jos saavat jonnekin lähteä takeilla, ilman haalareita. Vaikkapa ystävän, kummipoikamme, synttäreille. Ja minä pysähdyn katsomaan heitä raitiovaunussa, että ovatpa he hauskan näköisiä poikia. Minun omia, mikä onni, että meillä on tällainen perhe tässä olemassa.

Ja nyt nukkumassa. Päivällä kaikki esikoista lukuunottamatta nukkui nokosensa. Kuka missäkin milloinkin, vähän vahingossa. Sekin on ihanaa vapaapäivissä, voi nukkua, jos tuntuu unta tarvitsevansa.

Ja nytkin voi nukkua, sillä on yö ja talossa kuuluu vain hiljaisuutta.
Hyvää alkavaa viikkoa!