Virvon varvon

 Hyvää palmusunnuntaita!

Illalla sammutan valot

Aamulla hymyilin ensimmäisenä miehelle. Sitten toiselle puolelle lähes joka yö nykyisin hiipivälle kuopukselle. Kävin höyhenostoksilla ennen kauppojen aukeamista. En kehdannut seistä "jonossa" krääsäkaupan ulkopuolella. Ompelin kaksi kultamustaa velhokaapua. Olohuoneessa pojilla virpomisoksapaja.

Nyt lähdetään liikkeelle ja jätetään sotkut odottamaan siivousta. Aurinko kun ei aina odota.

Illalla sammutetaan valot 20.30, vietetään perinteiseen tapaan Earth Houria.
Leppoisaa lauantaita.

Sana viikonvaihteeksi

Illalla kaupassa törmään tuttuun ja rupattelemme kuulumisia. Miehensä downshiftaa kuulemma. Huomaan sanovani, että downshiftasin niin monta vuotta, että nyt tuntuu taas ihanalta olla tavallisesti töissä. Noinko se meni, mietin kotonakin vielä. Ehkä kyllä. Kotona oli hyvä, olen kiitollinen, että sain olla niinkin monta vuotta. Mutta työnikin on hyvä. Tärkeä. Joka päivä. Pesin siellä talvisen somistuksen ikkunasta ja mietin siivojalle ääneen siitäkin, että kuinka hieno työ minulla, saan toteuttaa itseäni tuhannella tavalla.

En ole koko ajan aallonharjalla kaikissa tunnelmissa, vaikka ulkona on aurinkoista. Keskiviikkona itken huonoa äitiyttä ja olen taas valmis lyömään hanskaa tiskiin monella elämän saralla. Että jos en osaa kasvattaa omianikaan, kuinka ihmeessä kehtaan mennä aamulla töihin toisten lapsia opettamaan. Kun rauhotun, otan luukusta kolahtaneen aikakausilehden ja lukaisen sivun verran kiteytystä koulukiusaamisesta. Huomaan, että olisi pitänyt aloittaa sillä heti ovesta tultua. Muistaa, että kuuli mitä tahansa, vanhemman tulisi välttää tunnetsunamia, pysyä rauhallisena. Ilalla lapsikin saa suunvuoron, aloittaa, että et ole äiti kuunnellut vielä edes puolia.

Viikko sitten olin Minjan kanssa kaupungilla. Onko hän ensimmäinen, josta puhun nimellä tässä blogissa. Käveltiin kiertotietä teehuoneelle, mutta se onkin kiinni sunnuntaisin. Polveileva juttumme jatkui ja me löysimme Kluuvin alakertaan Maatilatorille. Ruokapuoli kahviosta on suljettuna sunnuntaisin, mutta myyjä vinkkasi meitä ostamaan mitä haluamme myymälän puolelta ja pitämään sitten oman picnicin kahvilan pöydässä. Ihan huippua ja hupaisaakin. Pestä omenaa ja tomaatteja seinän takana ravintolan lavuaarissa. Olla vähän kuin kylässä jonkun julkisessa kodissa. Kamera niin ei ollut turhaan mukana, taltioimassa muistoa. Toivottavasti jostain juuri tällaisesta vinkataan Helsinki-oppaissa.

Mondon oppaista Tukholma ja Kööpenhamina ovat olleet kevätlukemisina. Eivät yhdessäkään Tokyo-oppaan paksuisia. Mutta kyllä niistä jo toisessakin seikkailun saa. Joka kesä en voi kulkea Japanin kaduilla. Vaikka olisihan se huippua!

Ja nyt vasta muistan mistä minun piti kirjoittaa. Junika oli tehnyt minulle (ja monelle muulle) kysymyksiä, joihin vastata. Huomenna?

1. Miten sinusta tuli se, mikä tänään olet?
2. Kuinka pitkälle eteenpäin elämääsi pystyt hahmottamaan?
3. Mikä kirja, laulu tai maalaus on tehnyt sinuun voimakkaan vaikutuksen?
4. Jos saisit valita minkä tahansa auton maailmassa ilmaiseksi itsellesi, minkä valitsisit?
5. Mistä blogisi nimi on peräisin?
6. Kuka julkisuuden henkilö varmuudella tunnistaisi ja tervehtisi sinua vastaan tullessaan?
7. Jos sinun täytyisi kuvata OMAA henkisyyttäsi muotona, minkä muotoinen se olisi?
8. Minkälaisen ihmisen elämäntyyliin sinun on vaikea samaistua?
9. Miksi sinun on vaikea samaistua edelliseen?
10. Kuljetko trendijuttujen edellä, mukana vai perässä vai vältteletkö niitä ihan tietoisesti? (trendijuttu voi olla vaikka blogeissakin trendeinä esiintyvät jutut; ruoan valokuvaus, macaronsit, puukengät, tietty musiikkityyli)
11. Mikä ei kiinnosta sinua?
12. 
    

Hyvää yötä ja ihanaa sunnuntaita. Minä ehkä kuuntelen tätä, kiitos Kidsing-ohjelman pätkän, jonka satuin näkemään. Mies ja pojat on jo saatu kyllästymään:).

Tavallan tavallinen sunnuntai

Lankakerä ja peittokerä. Onneksi ei saatu heti aamusta ulos lähdettyä. Oltaisiin sivakoitu pyryssä. Iltapäivällä tuuli yhä, mutta oli sentään aurinko lämmittämässä ja virkistämässä. Pisamatilaus vetämässä. Ei uskallettu saariin, kun niissä oli mökkejä. Ei keitettykään siis kaakaota keittimellä vaan juotiin termariin varmuuden vuoksi pakattua teetä.

Olohuoneen lattia tuli pestyä. Kudoin nukelle villapuseroa mintunvihreästä. Haaveilin matkustavani taas ensi kesänä. En Japaniin saakka, enkä muuallekaan lentämällä. Mies ei tahtoisi syödä sanojaan, mutta yritin lohduttaa, että jotkut syö hattunsa tai kenkänsä. Eurooppa on kovin kaukana, jos täytyy matkata junalla Lapin kautta kiertämällä. Ja olisihan se pojille elämys, istua laivassa omassa hytissä...

Mies teki ruuan ja minä salaattia kurkusta, tomaateista, porkkanasta, punasipulista, valkopavuista, kermajuuston palasista ja eilisten makaronien tähteistä. Maustoin pippurilla, basilikalla ja sitruunalla ryyditetyllä oliiviöljyllä.

Hirmuisen monta äätä, ja vielä tulee lisää, hyvää yötä! Onnellista uutta viikkoa kaiken tämän myötä.

Aurinkoterapiaa

Tänään kamera oli kaverinani aamusta saakka. Taltioimassa aurinkoista sunnuntaita. Mies potee korvatulehdusta, mutta koitan lohdutella, että hänelläkin on lupa sairastella. Pojilla on uudet tukat ja pöydällä tuliaiskukkia. Aamut on selkeä aloittaa tutuilla aamiaisilla, silloin, kun ei kaipaa vaihtelua. Viikonloppuisin pojat saa kipolliset suklaamuroja. Aamuteen ennättää juoda rauhassa.  Ensin harmistuvat, kun suljen telkkarin olettaen heidän katsoneen jo tarpeeksi lastenohjelmia. Leppyvät pian, löytävät piirustushommia. Luen eläinsatuja. Matti Pikkujämsän kuvituskuvat ovat minulle käynti taidegalleriassa ja tarinoistakin nautin, kuin joku jostakin "oikeesti aikuisten"-kirjallisuudesta.

Keksivät rakentaa aseet rakennussarjasta. Sanon, etten pidä moisista, mutta että ovat kuitenkin taitavia. Itse keksivät täyttää aseensa panoksilla, vanhoilla kolikoilla. Ihmisiä eivät saa ampua, leikkivät hetken ampumahiihtäjiä omassa huoneessansa. 

Käymme hiihtämässä, mietin, joko voin kirjoittaa, että "keväthangilla". Kilometrejä ei kerry loputtomasti, silti on tärkeää pitää tauko ja juoda minttua kuksista, syödä pullaa hillolla.

Kotona kysyn mieheltä, mitä meidän tulisi ajatella susista ja niiden kaatoluvista. Onko niin, että kaupungissa on kaupunginvaarat - liikenne, örveltäjät, namusedät - maalla omansa, kuten sutensa. Kaipaan hetken kovasti ystävää, jonka susimietteitä luin veljen vinkkaamana tietokoneelta. Kuinka surkeaa, etten enää saa lukea, kuin noita kaikelle kansalle julkaistuja kirjoituksia. Miltä sinusta tuntuisi, jos et saisi pitää yhteyttä vanhaan ystävääsi.

Eilen saimme Etiopiantädin vieraaksi ja tänään illalla vanhempani. Huomenna jatkuu arki. Myää, sanoo kuopukseni, kun kertaan hiihtoloman olevan ohi. Mutta ilme piristyy, kun kuulee, että seuraava loma on jo tulossa. Suunnittelevat velhoasuja virpomisretkelle. Pääsiäinen, saat tulla, odotamme sinua!

Hyvää alkavaa viikkoa. Nappaan taskuun aurinkovoimia. Koskaan ei tiedä, kuinka pian niitä saattaakaan tarvita, ja kuinka kauan joutuu odottamaan seuraavaa latausta.