tiistai 24. joulukuuta 2013

Koska se tulee kuitenkin

Minä haluan olla se paimen, jolle joulusta ilmoitetaan yhtäkkiä yllättäen. Että mene ja katso ihanaa vauvaa tallissa. Nauti, ole onnellinen ja kiitollinen, hiljainenkin ehkä, luottavainen ja vielä toiveikaskin.
Unohda miettiä mitä olit tekemässä ja miten olisi voinut valmistautua paremmin.

Ehkä jonain vuonna opin aina vain aiemmin. Muistuttamaan itselle, että minulla on kaikki tärkein tässä, miksi ruikuttaisin tyhmistä. Viis siitä, millaisia joulut ovat olleet tai voisivat olla. Näinkin voi olla parempikin.
Voihan olla, että tulee sekin joulu, jolloin murhe on syvin. Mutten murehdi sitäkään nyt, ettei käy mahdottomaksi se, mistä juuri itseäni muistutin. Että kiitän näistä kaikista ihanista jotka minulla on nyt ja nautin.

Pojille kannettiin patjat olkkariin. Heräävät aattoaamuun kuusen alta, se on toiveensa. Ennen omaa unta puhallan kynttilät parvekkeelta ja piilotan kangaspusseihin lahjansa.

Rakastan näitä kolmea.
Hyvää - sitä mikä on tai alkaa kohta - kutsutaan jouluksi tai miksi muuksi tahansa. Ei sitä poiskaan saa, enkä halua kaivatakaan sitä lakkaamaan olemasta. Oppia kylläkin elämään näiden joulujen kanssa. Unohtamaan, varsinkin muiden asettamat (turhat) vaatimukset. Keskittymään iloon vapaapäivistä, tärkeistä hetkistä. Itseasiassa toivon saavani jouluja vielä kymmeniä! Jos pukki olisi olemassa, toivoisin paljon terveitä elinvuosia. Läheisilleni ja itselleni. Sinullekin toivon samalla.

Mutta nukutaan nyt, niin jaksetaan jatkaa huomenna.

Ei kommentteja: