perjantai 6. syyskuuta 2013

On mullakin blogi

Tulin yhdelle viiniblogistille kuppilassa lipsauttaneeksi, että on mullakin blogi.
Hän kysyi mistä blogaan. Menin hiljaiseksi.
Osasta elämääni?

Aloitin blogini, kun kuopukseni oli vielä vatsassani. Silloin Pala tallessa oli ehkä kotiäitiblogi.
Mutta nythän olen töissä.
Silti yhä onneksi äiti ja tärkein paikka edelleen se koti.
Hymyilytti. Kuulin, kuinka muutuin vähätteleväksi.
Kunhan nyt tykkään kirjoittaa ja kuvata. Nuo kaksi harrastetta saa yhdistettyä blogatessa. Ja monta muutakin mieluisaa kiedotuksi saman paketin osiksi.
Lisäksi olen tullut tallentaneeksi monta muistoa.

Kuten nyt. Esikoisen leipomassa mokkapaloja. Alusta loppuun itse, ajatuksesta kuorrutuksen koristeluun kookoshiutaleilla.
Kuopuksen kirjeen minulle.
Iltapalaretken kuopuksen vanhalle päiväkodille, meidän homeen takia suljetulle puistotalolle.

Meidän elämä on todella täyteistä. Mutta en valita. Olen onnellinen, että saan olla tässä kaikessa mukana omieni kanssa. Aika ei vain tahdo riittää siihen kaikkeen, mihin ehkä joskus. Oli aika, jolloin ehdin kirjoittamaan niinkin merkityksellisiä huomioita arjesta, kuin että veden keittäminen vedenkeittimen sijaan kattilassa tuntuu erilaiselta.

En kovin kummoisia blogaa ja silti juuri minulle rakkaimmista. Ajatuksista, kokemuksista, tuntemuksista.
Jotta olisi edes pieniä paloja tallessa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi elämä - milloinkohan minulla on blogi!? Olen sitä meinannut jo vaikka kuinka pitkään, mutta en ole asiaan millään tapaa vieläkään perehtynyt. Luen ahkerasti blogiasi, joten jos minulla on joskus oma, niin laitan asiasta tietoa sinulle. Tuntuu, että jotain vastinetta haluan antaa siitä, että saan lukea juttujasi ja monesti niin viisaita sanoja ja ajatuksia.
Sirpa

rva vaaksanheimo kirjoitti...

Liian harvoin tulee jätettyä puumerkkiä ja kerrottua; sinulla on oikein ihastuttava blogi.
Ei se tarvitse sen enempää, pieniä paloja jotka taituruudella muotoiltu sanoiksi ja kuviksi.

Anonyymi kirjoitti...

..ja hieno blogi onkin..
<3 Nelli

Anonyymi kirjoitti...

Tämä blogi on ihana! Kaiken materiahössötyksen keskellä on ihana pysähtyä ajatuksen ääreen! Oikein voimauttava,ihana,pohdiskeleva blogi! Jatka samaan malliin :)
T.Sanniska

Joola kirjoitti...

Suuret ja nöyrät kiitokset sanoistanne. Lämmittävät kovasti. Sanniska, olen todella iloinen, jos blogini on sinusta tuollainen.

Näistä mieleni on kiitollinen.