Otsikko toimii kahtena. Olemme alkaneet kutsua yhtä tuttua retkipaikkaamme inkkarirannaksi, sillä olemme olleet siellä inkkaripäähineissä nyt pari kertaa. Tänään sinne oli kaksi muuta inkkaria unohtanut omat päähineensä. Ihan totta, pystyin kevyesti kuvittelemaan, että he ovat vain käymässä jossakin, vaikka tiesin vallan hyvin, että minähän se otin päähineet repusta. Toteemipaalunkin näin, tai oikeastaan monta. Ja me istuimme kuopuksen kanssa kivelle ja soudimme puunrunko airona ulapalle. Paistoimme leikisti makkaraa nuotiolla. Teetä joimme oikeasti ja riisikakutkin minulla oli meille herkuksi.
***
Minä ja inkkaripäähineet olemme paikallisen kauppakeskuksen myyjäisissä joulukuun yhdestoista. Jokainen sulkapanta on erilainen, mutta väriä on kaikissa ja tuo muistutus vanehmmille, että "jokaisen lapsen täytyy saada olla myös villi ja vapaa."
(Minulla oli tänään vain kaksi sulkapantaa mukana, siltä varalta, että onnistun tärviöimään ne ulkona kuvatessa, jäisi sentään edes kuusi valmista.)
2 kommenttia:
oi vau miten hienot inkkaripäähineet! ihanat värit.
Kiitos Soila. Minäkin olen ihan koukussa noiden väreihin. Haluaisin tehdä lisää ja lisää ja lisää. Vaikka paksua huopaa onkin vähän työläs leikata. Pitäisi matkata askartelukauppaan...
Lähetä kommentti