Valintoja

Aamulla olen pakannut kuntosalivarusteet kassiin, jotta voisin juosta matolla ennen työvuoroa. Mutta esikoinen herää ennen lähtöäni ja koti on muuten hiljainen, joten lukisimmeko sittenkin kaksin Ronjaa sohvalla?

Roskiskatoksen kierrätystelineestä löysin pari päivää sitten hesarin tammikuisen kuukausiliitteen. Juttu "kultapoika" Teemu Selänteestä kääntyy leikaten kuvaan pienestä kaksivuotiaasta malariapotilaasta, joka makaa äitinsä silmien alla koomassa. Äimistelen kontrastia ääneen miehelle ja kysyn, eikö tuo mahda tuntua Teemusta pahalta. Että hän siellä linnassaan asuu ja tallissa on rivissä keräämiään loistoautoja ja poseeraa noissa kuvissa hulppeassa olohuoneessa... Ja sitten seuraavalla sivulla alkaa juttu, jossa kerrotaan, kuinka Malaria on suuri tappaja köyhien parissa.

Sitten häpeän, ja tajuan, että minä olen myös hirveän paljon rahallisesti rikkaampi, kuin tuo kuvan myanmarilaisäiti. Ja hänen silminsä katsottuna omaisuuteni on överi, siinä missä Teemunkin. Vaikkapa haaveilemani junamatkan hinnalla saisi suuren satsin lääkeitä heille, joille niitä tippuu vain varakkaiden armosta. Ja silti olen joskus menossa.

Sitäkin pohditaan, että mennäänkö vanhempieni tuvalle odotetulle retkelle, vaikka vesirokko on puhjennut esikoiselle.

Kun tulen töistä kotiin, esikoinen on askarrellut oman Ronja-kirjan. Olen varma, että valitsin oikein aamulla, kun jätin jumppavehkeet eteiseen ja vietin "ylimääräisen" hetken kotona. Ostamme Unicefin nettikaupasta malarialääkkeitä lähetettäväksi sairastuneille lapsille ja vanhempani soittavat, että voivat hakea ja tuoda meidät autolla.

Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua! Voidaan hyvin ja tehdään viisaita valintoja. Kunpa.