Päiväkoti on alkanut

Olemme ihan kunnossa, mutta uutta ja erilaista tämä on. Olen ollut poikien mukana nyt kolme päivää ja vielä kaksi yhteistä päivää edessä ja ensi maanantaina ovat sitten omillansa. Meidät on otettu hyvin vastaan ja onnekseni kukaan ei ole kummeksinut, miksi roikun kulmilla tai vallan heittänyt pois maisemista. Itse olen ottanut etäisyyttä välillä. Käynyt lämmittämässä omia eväitä ja tänään vallan puolituntisella kävelyllä. Päiväunille olen itse peitellyt omani, antanut suukkot rakkaimmilleni. Käpertynyt kuopuksen viereen pienelle punaiselle sängylle ja katsellut nenätysten silmiin. Supattanut ja vaihtanut hymyjä. Odottanut, että kuopukseni saa punavalkoruudullisen peittonsa alla unen päästä kiinni. Lähettänyt lentosuukon ja peukkutervehdyksen esikoiselle yläsänkyyn lepohuoneen hämärään, ennen kuin olen hiipinyt käytävään. Odottamaan, että heräävät. Täyttänyt lomakkeita, käynyt keskusteluja henkilökunnan kanssa, käännellyt ommeltuja joulukalenterintaskuja. Todennut taas monessa kohdassa, että pidän päiväkodeista. Talo täynnä lapsia, mahdollisuuksia.

Pää on tokkurassa ja mieli hieman vaitonainen. Mutta kyllä tämä tästä asettuu, hengitellen. Kiitokset kaikille, jotka olette pitäneet meitä ajatuksissa. Kunpa pysyisimme terveinä ja kutakuinkin kasassa. Ja te siellä kanssa.