tiistai 3. maaliskuuta 2009

Juna muka lähtenyt jo laiturilta





Pääsi tänään huomaamatta huomaamaton itku blogikierroksella. Näyttely, jonka avajaisiin olen kesästä saakka suunnitellut matkustavani poikien kanssa, oli auennut seremonioitta viikonloppuna. Enkä tietenkään ollut paikalla.

No, ei se mitään, vielä on kuukauden verran avoinna. Katsastin heti junalippujen kalliita hintoja. Ja yhtäkkiä luen ruudulta, että juna on jo lähtenyt laiturilta. Hymyilytti. Tiesivät, että se mitä hain, meni jo. Mutta, voin saada jotakin muuta.

Tänään olin poikien kanssa vanhuksen luona. Osaan ovikoodin ja pojat tietävät karkkikätköt. Muistan, miltä astiakaapissa tuoksuu, on tuoksunut niin kauan kuin muistan. Mutta itse vanhus ei muista asuvansa kotonaan. Miltä tuntuu sitten, kun mennyt on sumeaa ja sekavaa ja tulevasta odottaa jotakin sellaista, mitä ei enää ehkä voi tavoittaa. Tässä hetkessä osaa käydä kaupassa, ja keittää lapsivieraille kaakaota, ja vitsaillakin voi ja keskustella ilmasta.

Voisin käydä useammin. Miksi joka kerran ajattelen niin. Onneksi sentään myös iloitsen, että edes nyt käytiin. Ja vietiin maalaukset, kukka ja herkkua. Pestiin vessaa ja imuroitiin keittiönlattia. Esikoinen kylpi isossa ammeessa, pyykkipinnat oivina leluina, kuopus soitti taustalla pianoa. Ja kiikutti Kahdeksan jälkeen suklaita nahkasohvalle. Osasi pyytää "avaa" ja vanhus sai kokea olevansa tärkeä ja apuna.

Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä. Jospa joku joskus kunkin äärellä voisi elää hetkessä. Miettiä niitä hyviä. Kuulla lämpöä, nähdä hymyjä ja inhimillisyyttä. Se tuntuu hyvältä, ihmisistä.

Oli taas hyvä retki, vaikka jännitin ja pärjäämisestään on huolikin. Kotimatkalla molemmat pojat nukahti. Hetki ihan hiljaista, ulkona pyryn jäljiltä lunta ja ympärillä lämmin bussin hurina. Minä muistelin jaffaa tonttumukeista ja niitä tuhansia muita muistoja, vähän, mutta annoin myös vain olla.

Voikaa hyvin vanhukset, me nuoremmatkin koetetaan. Junia tulee ja menee, ollaan tässä nyt, soitellaan ja svengaillaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elämää sellaisenaan;kiva lukea.
Ei kauhistelua eikä kaunistelua.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, teilllähän on sohvassa uus päällinen, vai onko, hieno kuitenkin :) -Nelli

Joola kirjoitti...

Jep Nelli, tuon värisenä se tuli meille aikoinaan poistopisteestä. Päällyksissä lukee kemiallinen pesu. Ovat sitä muovipussissa monta vuotta odotelleet. Nakkasin taloyhtiön pesukoneeseen ja nyt on vaihteeksi vihreää...

Niinu, minusta kyllä tuntuu, että sorrun molempiin välillä. Kauhisteluun ja kaunisteluun. Jotkut asiat, esim. ympäristömurheet saavat kauhistelemaan ja perhe ja lapset taas sitten ovat niin ihania, että saatan mennä kaunistelun puolelle, pelkään.

Kiitos, jos tuntuu aidolta.