keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Ulkona syömässä




Mutta tästä minä halusin kirjoittaa. Silloin yöllä, silloin aamulla.
Olimme miehen kanssa lauantai-iltana kaksin muutaman tunnin kaupungilla. Kaksi ystävää tuli poikia katsomaan ja me sitten lahjakortilla ravintolaan.

Oi se oli ihanaa, miten muuten voisin aloittaa. En ollut liihottanut koko viikkoa, itseasiassa olin varmasti aivan turhankin kiukkuna monessa kohdassa. Lauantainakin päivällä käytiin aikamoista sanailua. Paineiden purkua. Surkeaa, mutta miten helpottaisikaan joskus kuulla se "olet kaunis" jo niissä verkkareissa, tukka sutaistuna, päivän leikkien ja pyykkien ollessa vielä vaiheessa.

Kuulin ravintolassa. Vaikken ollut laittanut mekkoa tai kaunista kasvoa. Kävin suihkussa, vaihdoin puhdasta. Sovittiin ajoissa, etten murehdi puutteista. Nautin puitteista.

Paikka oli minulle yllätys, mikä täyttymys. Yume, moderni japanilainen ravintola Kämpin alakerrassa. Olkoot mitä mieltä tahansa, minulle se oli lomamatka. Astuin ovesta, ja pidin niistä lasiseinistä, joita pitkin vesi virtasi. Sisääntulossa oli puu suuressa ruukussa, ja puun oksilla roikkui pieniä lasipulloja, joissa leikkokukkia. Kuulin jostakin takaraivosta "Matsuda-sensein" äänen, kun hän kertoi äidilleni minun olessani teini, että erilaisiin eteismaljakoihin vaihdeltaisiin aina sesongin kukkia. Oi, olin ulkomailla ennenkuin oltiin edes istumassa.

Takaseinällä oli yksinkertainen kaunis tekstiili, jonka myöhemmin näin läheltä. Paksulla langalla etupistoilla valkoiselle kankaalle kirjailtu puu. Puuta oli muutenkin, tietenkin. Ja kauniita astioita ja tuikut pöydissä. Minä ja mies hymyssä, sydänpäivänä.

Jostain syystä ruoka ei juuttunut kurkkuun, vaikka tiesin sen olevan kohtuuttoman kallista. Tempura oli ihanaa ja silkka riisikin maistui taivaalliselta. Teet tuotiin painavissa kannuissa ja tuoksui häämatkalta, pieneltä ihanalta majapaikalta Kyotossa. Siemailin silmät kiinni, kädet tiukasti savikipolla ja annoin vaipua. Tuntui uskomattomalta ajatella, että silloin joskus olimme vielä koko ajan ihan kaksin. Ja ihanalta ajatella, ettemme koskaan saa tarpeeksi oltua toistemme seurassa.

Jälkiruoka, maitosuklaatofu kaikenmaailman lisukkeilla, oli herkkua.

Ei olisi välttämättä tarvinnut, mutta kävin myös onneksi vessassa. Nautin siitä, kun kahvilassa tai ravintolassa saa kädet kuivata omaan kankaiseen pikkupyyhkeeseen. ja tuoksuttelin käsiäni vielä kotonakin. Pieni mutta nerokas teko, laittaa käsienpesualtaanreunalle kosteusvoidekin.

Taisimme me monesta ehtiä puhuakin. Vaikka aika paljon ajatttelin sitä suukotteluakin.

Oli mielettömän ihanaa tulla kotiinkin. Itseasiassa reissu olisi vesittynyt paljonkin, jos pojat olisivat viihtyneet paljon meitä huonommin. Mutta onneksi meillä oli kaksi iloista poikaa odottamassa hoitajiensa kanssa. Tai eivät he mitään odottaneet, olivat syöneet ja riehuneet ja puuhanneet omiansa. Kukaan ei tiennyt vielä mitään vatsataudista!

Kiitos ystävät ja kiitos kulta. Oli ihana ilta. Mennään taas joskus uudestaan. Sinun kanssa on ihana olla. Sinun poikien äitinä, sinun vaimona, sinä, jonka tapasit kerran vahingossa ja jota päätit tahtoa rakastaa maailmasi tappiin saakka. Minäkin taidan rakastaa sinua, eilen, tänään ja huomenna. Se on kyllä ihmellistä ja hassua mutta niin totisesti totta.

5 kommenttia:

tuikkis kirjoitti...

Kun hyvä ystäväni pääsi Japaniin viime keväänä, olen siitä lähtien halunnut sinne. Mikä unelmien täyttymys se olisikaan.

On jo kyllä suurluksusta päästä ensi viikon maanantaina käymään Tukholmassa, viime kerrasta on vuosia aikaa.

Ihana kuulla hienosta onnistuneesta elämyksestä.

Elisa kirjoitti...

Kyllä sitä välillä kaipaa aikaa kaksin, ilman lapsia. Ihanaa kuulla onnistuneesta illsta, meillä asia on vasta suunnittelun asteella.

Elisa kirjoitti...

Ihanaa kuulla onnistuneesta illastanne. Taidan ottaa vinkistä vaarin...

Joola kirjoitti...

Tuikkis, malta haaveilla vaan. Japani ei jätä kylmäksi vaikka olisi kauan joutunut odottamaan, luulen. No ei ainakaan, jos menet kesällä Kyotoon, heh, kuuma nääs.
Ihanaa Tukholman matkaa. Lähtisin mielelläni sinne myös vaikka heti.

Elisa oli ihanaa ja toivon että teillekin järkkääntyy.

Tämä minun kommenttisysteemini toimii nykyään niin, että viestit tulee sähköpostin kautta hyväksyttäviksi. Muuta seulaa ei ole, kuin että häiriköt olisi tarkoitus jättää vain minun kiusaksi. Ja olen pahoillani, kun kommentit ei ihan heti näy, tai siis voi mennä kauankin, kun olen koneella suht satunnaisesti.
Peace.

Elisa kirjoitti...

Joola: Juu huomasin uuden systeemin, luulin että ekana lähetämäni kommentti EI tullut perille, ei ollut tarkoitus kirjoittaa kahta viestiä...=)