tiistai 10. helmikuuta 2009

Palstalla helmikuussa 2009




Kävimme katsastamassa vuokratilkkua. Minulla oli suunnitelma saada kuva vuoden jokaisena kuukautena. En vain sitten muistanut sitä ajoissa. Tammikuu ehti jo mennä. Olen tykännyt aina kovasti seudusta. Mutta nyt olisi ollut itseni huijausta vain ihastella. Taivas miten harmaata. Sitten pappimaisesti oivalsin ajatella, ettei se luontokaan aina ole kauneimmillaan. Mutta siellä alla kytee ja piilee. Odottaa vaan esiinpääsyään, vuoroaan.

Että vielä tämäkin kotiäiti harmaista tuulihousuistaan virkoaa.

5 kommenttia:

piiri pieni pyörii kirjoitti...

Tuulihousut Kunniaan;)
Kyllä ne vaan on niin käytännöllist lasten kanssa touhutessa...ja peittää hyvin ainakin mun olemattomat/yli runsaat muotoni;)
Just naureskelin illalla miehelle, että naisten pitäis vaan kehua näitä "sotasaaliitaan" joita raskauksista jää!

tuikkis kirjoitti...

Voi että miten tyytyväinen lumiukko onkaan ilmeeltään!

eeva kirjoitti...

Harmaita päiviä on siksi, että muuten aurinkoiset eivät tuntuisi niin aurinkoisilta, vaan ainoastaan tavallisilta. Eli tavallaan harmaakin päivä on hyvä päivä! :-)

Joola kirjoitti...

Piiri pieni, minua luultiin taas raskaanaolevaksi, kun oltiin päivystyskäynnillä kuopuksen käden kanssa. Ai että kimpaisutti. Jep. on jäänyt maha, muttei sinne enää tule asukkia.

Lumiukon ilme oli taktiikkaa. Ja saparotkin sai. Naisenergiaa...

Harmaus on kyllä juu toisinaan jees.

Joola kirjoitti...

Niin ja Pieni piiri vielä. Olisin kommentoinut Hyvä kiertää haastetta, muttei minusta ole haasteen eteenpäin laittajaksi:). Hauskan tehtävän kuitenkin otit itsellesi...