sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hääpäivä





Rupeaa tuntumaan tärkeämmältä, odottaa ja viettää hääpäiviä. Eroja näkee katsomattakin ympärillä. Mutta me ollaan yhdessä.

Ollaan ihan aloittelijoita vasta hääpäiväasioissa, eikä meillä ole mitään kunnon traditiota. Kovin vähän on viisi vuotta. Päivä on osunut arkeen tähän saakka. Olen käynyt näyttämässä esikoiselle vihkikappelia ja viimevuonna tein samoja susheja, kuin hääjuhlissa ja käytiin Suomenlinnanlautalla, jossa syötiin limppua kullan kanssa myös kihlajaisiltana.

Nyt olisi ollut lauantai ja koko joukolla olisimme voineet jotakin tempaista. Muttei huomattu mitään sellaista. Kävi mielessä vasta illemmalla. Mutta näinkin hyvä. Syötiin juhlan kunniaksi munkkia, kuten silloin juuri tahdonsanoneina. Ja selattiin valokuva-albumia. Menin lasillisesta kuoharia iloiseen hiprakkaan, tältä imetykseltäni en ole mitään tottunut juuri maistamaankaan. Pojilla oli samanväristä juomaa kirppislaseissa. Kuopus tahtoi intiaanihattunsta ylle ja myös veljelle. Esikoisen mielestä oltiin siis intialaisessa ravintolassa. Ja hyvässä valvonnassa olikin herkut ja vanhempansa. Ei ehkä hassumpi tapa, tehdä näin vaikka joka vuonna.

Kunhan maistuisi yhtä makealta aina. Hääpäivä, ja se että ollaan naimisissa.

2 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Lämpimästi onnea hääpäivänänne! 5 vuotta on hieno saavutus!!

eeva kirjoitti...

Onnea! Ihan tuntuu että eilenhän niitä häitä vasta tanzzittiin, mutta onhan siitä jo vuosia. Ihanaa, että löysitte toisenne!