Kortilla

Aamulla ystävä haki leipomosta suuren paperipussillisen erilaisia tuoreita sämpylöitä. Pian seisomme bussipysäkillä kaupunkikorttien kera. Käymme eläintarhassa ja akvaariotalossa. Ajamme kuskittomalla metrolla ja paikallisjunalla. Syömme ranskalaisia  herkkulettuja. Ja koska kaikki sujuu paremmin kuin hyvin, illalla yllätämme pojat (ja itsemme) tivolilla.

Tämä oli kolmen pojan ja kahden äitiystävyksen tehopäivä. Erityistä yhdessäoloa juhlistamassa paljoa. Niin harvoin mitään tällaista.

Päivässä ehkä parasta oli nähdä meidät kaikki nauramassa.

Suokki

Änkesimme luokkakaverini ja hänen lastensa Helsinkiretkelle. Omat lapseni eivät huomanneet valittaa kävelyistä tai juuri mistään uusien ihmisten matkassa.

Onneksi saimme aikaiseksi retken Suomenlinnaan tänäkin kesänä. Suomenlinnassa on yhtä aikaa ihmiset ja luonto läsnä.Vaikka aurinkoisena lomakauden päivänä paikka kuhisee matkailijoita, luonnolla on hyvää tekevä, rentouttava, hymyilyttävä, vahva vaikutus ja voima. Minuun.

Yksiltä portailta näemme eväitä syövän seurueen yhtenäisissä asuissa. Luokkakaverini heittää, että meidänkin täytyy sitten vanhuksina tehdä sellainen luokkaretki, että laitetaan kaikille samanväriset asut. Ja hankitaan ne punaiset muovimukitkin. Hän ei tiedä, kuinka paljon tällaiset pienet ajatukset ilahduttavat minua. Lohduttavatkin, sillä vanheneminen on välillä pelottava asia. (Saati se, että mitä jos ei saakkaan vanheta.)

On myös ilo kokea paikka ensikertalaisten kanssa, kun ei enää millään omaa ensimmäistä kertaansa muista. Muistaa lukuisia muita kertoja ja kerrostumia. Ja tämä kerta nostaa mieleen taas sellaisia muistoja, joita ei  aikoihin ole tullut muisteltua.

Ja minä pidän mukavien muistamisesta. Siksikin kovasti Suomenlinnasta.
Kiitos V ja lapset seurasta.