lauantai 6. heinäkuuta 2013

Muista tyhjentää muistikortti








Yöjunalla matkaan lähdössä on se hyvä puoli, että on koko päivä aikaa valmistella. Ja koska on ensimmäinen lomapäivä, aamulla tuntuu siltä, että aikaa on vaikka kuinka. Aurinko paistaa pihan grillipaikalle, kun ripustan  pyykkejä narulle. Pyydänkin pojat sinne kanssani aamiaiselle.

Vahdimme tummuvaa taivasta, mutta sataa vasta kolmelta.
Aamu oli ihana alku, pian ollaan matkalla.

Muista tyhjentää muistikortti, veli neuvoo puhelimessa.
Sitähän minä nyt tässä koneella ja sitten jatkamaan pakkailua.

Palaan pian, mutta sitä ennen
käyn rauhassa reissulla!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Rauhallinen pauhu

On olemassa sellainen tunne, että on joku biisi, jonka tarvitsee. Joka nousee, mieleen, jostakin.
Eilen minulle kävi niin. Mies oli valinnut kauniin levyn soimaan. Yhtäkkiä melodiasta tuli minulle jokin ihan toinen laulu mieleen. En saanut sanaakaan päähän. Olin melkein varma sentään, että joku kotimainen. Lopulta minun oli pakko lähteä koneen ääreen selvittämään, mikäköhän sävelmä voisi olla. Hiukan vaikea etsiä, kun mielessä on vain yksi kohta. Yritin hyräillä toisillekin. Kuvailla, että kaunis vahva laulu, sitten varoen pikkuhiljaa kasvava pauhu.

Useita huteja. Mutta lopulta alkoi piano keinuttaa Veden alla.
Tämä on nyt päivän lauluni.
En edes tiedä miksi.
Ei Emmakaan tiennyt sanoittaessaan, mistä kaikesta kirjoitti.

Kaunista kesäiltaa, yötä.
Minä nautin pienestä Japanista, joka käväisi luonani.
Lämmin sadepäivä.
Veljeni kirjoitti "minisadekausi" tekstiviestissä.
Vuosi sitten olin poikien kanssa
Kyotossa.
Tänään aamulla polkiessani töihin oli mieleni ihan toisaalla. Onni asua meren rannassa. Kaikki riittävän kohdallansa.

Toinenkin linkki. On muitakin, joille tulee toisinaan itku kaipuusta.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vielä juhannuskoti








Ja taas maistuu jatkuu arki.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusloma

Juhannuksina haluaisin olla mökillä. Mutten ole tänäkään vuonna. Mutta on töistä vapaata. Perunasalaattia ja kynttilöitä pulloissa. Kirjeenkirjoittelua aikaisin aamulla. Sisko ja veli ja S ja koirat kylässä. Lakanat narulla ulkona kuivumassa ja lippu liehuu koko yön salossa.

Näen, kuinka yläkerran iäkäs rouva lähtee kansallispuvussa juhannusjuhliin, pärekorissa kukkia. Vielä jaksaa,  huolellisesti kieputettu harmaa nuttura. Katson parvekkeelta näkyä pitkään, kuin kaunista elokuvakohtausta. Sitten kuvaan juoksee lenkkeilijä reippaana ja poden huonoa omaatuntoa. Minäkin olin joskus se, joka kävi aina ensin urheilemassa. Juhli vasta sitten. Ruikutan miehelle saamattomuudesta. Ja käyn kävelyllä ja olen toinen ihminen onneksi kun tulen takaisin.

Juhannuspäivän aamuna sataa, tunnelmallista. Lupasin pojille paahtoleipää, ei meillä mitään paahdinta ole, mutta jos nyt pari kertaa vuodessa paahtaa uunissa. Ehkä pystytän parvekkeelle teltan tänään. Ainakin vaihdan puhtaat lakanat kaikille. Ehkä tunnelissa on kaupat auki. Ehkä tehdään uusi kattaus illalle.

Hyvää juhannusta, kaupunkeihin ja maalle.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lammassaaressa


Helsingistä on moneksi, onneksi. Uskon vakaasti, että kaupunkihälyn vastapainoksi ihminen tarvitsee aivan toisenlaisia äänimaisemia. Luontoa. Kunpa tällaiset paikat säilyisivät aina. Olisimmepa sen verran viisaita.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ihailusta









Ihailen miestäni. Monestakin syystä ja onneksi. Ihailu varmasti ylläpitää ja syventää kiintymystä ja rakkauttani. Olen yhä usein ihastuksissani. Saan olla, mieheni on puolisoni.

Ihailen muitakin. Eri tavalla, mutta ihailen kuitenkin. Ei ollut käynyt mielessä, että  ihailu voidaan jossakin tulkita ihastukseksi. Ihailuni voi tehdä jonkun vihastuneeksi.

Pääsisin ehkä helpommin yli, jollei niin kovasti harmittaisi, että tulin väärinymmärretyksi.
Ei ollut tarkoitukseni. Anteeksi.

Joskus ihailu johtaa ihastukseen, jopa parisuhteeseen. Minullekin kävi niin, pääsin mieheni kanssa jopa naimisiin.

Mutta nyt muut ihailuni kohteet voivat olla huoleti. En ole ihastumassa jatkuvasti.
Tässä minun on hyvä, rakastan omaa kultaani.

Ihailu ja ihastus ovat kaksi eri asiaa. Päivänselvää, rasittavaa.

Minun historiaani ei voi kukaan toiseksi kirjoittaa, siihen ei muilla ole lupaa.
Tekemiseni/ sanomiseni/ kirjoittamani voi tulla tulkituiksi monella tapaa, muttei se vielä tee minusta syyllistä ja pahaa. Joku minusta sellaistakin haluaa, kurjaa.

Jatkan matkaa. Toivon rauhaa.