Eilen minulle kävi niin. Mies oli valinnut kauniin levyn soimaan. Yhtäkkiä melodiasta tuli minulle jokin ihan toinen laulu mieleen. En saanut sanaakaan päähän. Olin melkein varma sentään, että joku kotimainen. Lopulta minun oli pakko lähteä koneen ääreen selvittämään, mikäköhän sävelmä voisi olla. Hiukan vaikea etsiä, kun mielessä on vain yksi kohta. Yritin hyräillä toisillekin. Kuvailla, että kaunis vahva laulu, sitten varoen pikkuhiljaa kasvava pauhu.
Useita huteja. Mutta lopulta alkoi piano keinuttaa Veden alla.
Tämä on nyt päivän lauluni.
En edes tiedä miksi.
Ei Emmakaan tiennyt sanoittaessaan, mistä kaikesta kirjoitti.
Kaunista kesäiltaa, yötä.
Minä nautin pienestä Japanista, joka käväisi luonani.
Lämmin sadepäivä.
Veljeni kirjoitti "minisadekausi" tekstiviestissä.
Vuosi sitten olin poikien kanssa
Kyotossa.
Tänään aamulla polkiessani töihin oli mieleni ihan toisaalla. Onni asua meren rannassa. Kaikki riittävän kohdallansa.
Toinenkin linkki. On muitakin, joille tulee toisinaan itku kaipuusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti