sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikon loppu

Viikonloput menee nyt näemmä toipuessa. En vielä jaksa olla uutta luova. Vielä - toivon, että kyllä se taas tästä. Ja uuden luomiseksi lasken nyt myös siivoamisen ja vähän makarooninkeittoa vaativamman ruuanvalmistuksen.

Minulla on onneksi ihana mies. Kun olen kaaoksen keskeltä luikkimassa ystävän kanssa teelle lauantaina, hän sanoo lähtösuukkoa antaessa, että koita nautiskellä. Ja kun tänään vähän tiskaan, hän sanoo, ettei minun tarvitsisi, hänellähän alkaa syysloma.

Onko hän koskaan nälväissyt minua velttoudestani tai saamattomuudestani, enpä muista.
Ei epäilystäkään, kuka pitää tätä pakkaa kasassa.
Vaikka on minullakin varmaankin joku osa.

Tänään kävin pyöräilyllä kuopuksen kanssa. Puolikuu oli hieno ja otsalampustansa oli oikeasti apua, kun aurinko ennätti laskea. En löytänyt lähtiessä kameran muistikorttia, paitsi jonkun ikivanhan, jossa tiesin olevan vain ihan pikkuisen muistia. Ihmettelin perillä, kuinka vain kahden kuvan verran, voiko niin pieniä kortteja olla olemassa. Mutta nappasimme sitten sen kaksi kuvaa ja nautiskelimme lopuista. Maisemista, tunnelmista, taivaan muutoksista.

Kotona selvisi, mikä vei sitä tilaa kortilta. Kuusi vanhaa videopätkää. Kuvattu mökillä joskus, kun pojat olivat yksi ja kolme.  Arvatenkin ihana katsella. En todella muistanut sellaisia olevan olemassa. Kuinka suloisia. No, sen kyllä muistan, mutta ihana silti matkata. Viiden vuoden päähän.

Kauniita unia. Hyvää viikkoa. Voimia ja valoa.

Ei kommentteja: