perjantai 31. toukokuuta 2013

Armas aika





Kuopuksen päiväkodin kevätjuhla. Hetki ennen juhlan alkua henkäisin. Kiitin onneani, että huomasin nauttivani. Juhlat kun ovat silmänräpäyksessä ohi.
Niin kuin koko pikkulapsiaikakin. Kiitän, että nautin. Jo nyt kun, enkä vasta sit kun.

Huomenna lisää kevätjuhlia. Kesän alun tuntu koko kehossa. Valo, lämpö, kasvu, vihreys, liverrys, liplatus - Terveruloa!

5 kommenttia:

sade kirjoitti...

Hyvää kesää! Kivat paidat pojilla. Hyvän väriset. :)

Johanna kirjoitti...

Ihanaa kesää! Ovatpa pojat muuttuneet jo isomman näköisiksi.

Joola kirjoitti...

Hyvää kesää Sade ja Johanna. Pojat on jo isompia. Kuin vaikka toukokuussa 2009:)

Anonyymi kirjoitti...

Aina saat minut muistamaan nauttia. Nyt olin kuukauden työssä, kun lasten isä oli kotona. Nyt jatkan kotona vielä ensi talven, seuraavasta en vielä tiedä. Ehkä välillä sijaisuuksia tehden. Joskus on vaan niin vaikea antaa itsensä nauttia ja olla kiirehtimättä. Olla ajattelematta liikaa rahaa, sitä ennen kaikkea. Se vie voimaa jos mikä.
Pienempi on nyt muutaman kuukauden yli vuoden ja rehellisesti sanottuna haluaisin olla kotona, kunnes hän tulee sen kolme. Enkä tiedä edes sitä, että enemmän itseni vai lasten takia. Vaikka onko sillä väliä, se tuntuisi vaan oikealta.

Kommentoin joskus aiemmin, silloin kun pieni oli syntynyt rakkaudesta ja sen jakamisesta. Sisarusten suhteesta ja omista tunteista . Nyt minun 5- ja 1-vuotiaat ovat toisilleen tärkeät. Ja minusta tuntuu usein siltä, että haluaisin säästä juuri tämän hetken pakettiin ja säilöä sitä ikuisesti. Mutta eihän se niin mene. Ei minulla ole siihen oikeutta, mutta yhdessä heidän kanssaan haluan kasvaa, siksi haluan olla kotona, että näkisin ja kuulisin. Ettei kaikki vaan lipuisi ohitse.

Olla sitten vaikka se "hyödytön" yhteiskunnan varoja syövä kotiäiti. Kamala ristiriita.

Anonyymi kirjoitti...

Äskeisen kirjoitti eepu