Pääsiäisloma

Ikioma. Kukaan ei sairastanut meillä kotona. Sittenkään. Pesuvati on ollut valmiina makuuhuoneessa toista kuukautta. Töissä ja kaikkialla katalaa vatsatautia, muttei se vieläkään tullut meille, saatiin rauhassa kaikki lomapäivät huilia. Ei tehty kummempia ja silti olin ihmeen onnellisellakin tuulella. Tavattiin ihmisiä. Syötiin yhdessä. Siivottiin ja oltiin kuitenkin sotkuisastikin. Kävin palstalla teellä yksiksenikin. Ihan varmasti rakastin kovastikin.

Olen toisinaan ymmällään, miksi sama mies on ihana yhäkin. Ja aina vain hänkin jaksaa katsoa minuakin. Sitä kuulee pariskunnista toisenlaistakin. Ja tokihan olemme ihan alussa, mekin. Mistä moinen sattuma kohdalleni. Kenelle ja kuinka usein sanon kiitokseni. Parhautta kömpiä kainaloonsa. Herätä aamulla tutusta tunteesta. Jos missä, siinä on hyvä olla. Jos kuka, hän on minulle oikea voima. Silloinkin kun on takkuista, eikä tiedä, jaksaisiko nousta peiton alta. Vallan naurun paikka!

Keksin projektin töihin. Liikkeet tanssiin. Kareen lohduksi. Omituisen olon puettua sanoiksi.

Repäisyntarve. Kun ei enää mene kihloihin, eikä naimisiin. Ei saa kertoa kenellekään vauvauutisia, kun lapsia on jo ne kaksi, jotka koskaan sain saada. Kun on mieluinen koulutus ja virka. Kun kukaan ei täällä kotona hymyile pienet sormet tiukasti kiinni puntissa. Asuntolaina on, eikä olla mihinkään muuttamassa. Ympärillä kuitenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista tietenkin. On hienoa saada olla se kuuleva korvakin. Mutta joskus tekisi mieli r e p ä i s t ä  (taas) itsekin, mitä se ikinä sitten olisikin.

Toki ymmärrän senkin, ettei itsestäänselvää ole mikään sellaiselta tuntuvakaan. Ja tasainen arki saattaa hetkessä ollakin jotakin ihan muuta, kamalaakin vaikka, tai surullista. Mutten minä kaipaakaan sitä, että minut repäistään tahtomattani mihinkään ikävään, kuka sellaista tietenkään.

Näinkin on hyvä, kiitän. Aivan mahdottoman ihanasti. Muistanhan sen aamusta yöhön asti. Koti, mies, lapsia kaksi. Työ, perhe, ystäviä ja toistaiseksi terveyteni! Nukkumaan tästä, hymyineni.

Voikaa hyvin. Tehdään kevät. Sanotaan, ne kolme pientä sanaa.