Eikö se ole kaunis ketju, että omien lapsuusystävien lapset leikkii nyt lapsieni kanssa. Tuskin tuntevat historian siipien havinat, heille tulee ihan omat tarinat. Mutta ehkä joskus ajatus on heistäkin turvaisa. Jotkut ihmiset eivät vain käväise, vaan pysyvät luona, matkassa.
Olen pannut merkille, että aina kun astun ulos, ensimmäinen ajatukseni on, että onpas ihana ilma. Vaikka sataisi tai paistaisi. Olisi pimeä tai valoisa. Sumua tai kirkasta. Näin on ollut jo monta viikkoa ja yhä vain huomaan sen yllättävän minua, siinä hetkessä, kun ajatus hengähtää päähäni, kun astun ovesta. Että ajatella, nytkin tuntuu ihanalta. Varmaan joku taika.
Miksi laulan itsekseni liian harvoin. Kun tiedän, että se tuntuu hauskalta. Ehkä siksi, että olen vähän yksikseni. En öisin voi laulaa, kun ollaan kaikki nukkumassa. Tavallaan haluaisin oppia taas juoksemaan, mutta jotenkin en tahdo, kun se näyttää niin kiireiseltä. Rauhallisuus tuntuisi tarpeellisemmalta, mutta kaipaan omaehtoista fyysistä rasitusta. Tanssin seuraavassa elämässäni enemmän. Toivottavasti elän niin kauan, että ennätän. Koska Helsingissä ei vielä ole japanilaista kylpylää, olen haaveillut Yrjönkadun uimahallista kesästä saakka. Vielä uin sielläkin, niin kuin joogaankin, vaikka kymmenen vuotta olen tainnut vain suunnitella sitäkin.
Nyt minulla on kolme ohjelmaa, joita katson telkkarista. Yksi saa nauramaan ääneen, kaksi itkettää hyvällä tavalla. Ihan hassua kaikkinensa, mutta miksi jättää hyväksymättä sellainenkin, että minulla on ollut keski-ikäisten miestenkin musiikkimaku jo lapsena. Sellaisten, jotka ostivat vitosen kasetteja autoihinsa, kun sellaisia vielä myytiin huoltoasemilla. Tämä tulee mieleen, kun katselen kahta näistä kolmesta. Kolmatta katsoessa mietin, että balleriinamummini tanssii minussa. Koskaan en ehkä ole ollut lahjakas juuri missään, mutta pitänyt paljon ja monesta.
Vihreäkuorisetkin mandariinit voivat olla herkullisia. Aamu pian valjeta. Viikonloppu olla lyhyt ja nopea. Palkkapäivä huipentaa onnen merkityksellisestä ja mielekkäästä työstä. Öisin on maltettava myös nukkua. Vaikka muuksi väittäisivät, juuri se mitä on nyt, voi olla parasta.
Ja onneksi uusi nyt on aina huomenna.
Kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti