Tunteja maailmalle

Huomenna on Earth Hour. Meillä se kulkee nimellä "valojensammutuspäivä", mikä sinäällään ei tee kunniaa itse aiheelle, mutta on päivän konkreettinen viettotapa. Valot sammutetaan ympäri maailmaa klo. 20.30-21.30. Meillä juhlitaan huomenna kolmannen kerran pimeässä maapalloa. Kynttilöitä sytytetään ja perinteisesti on syöty suklaakakkua.

Tänä vuonna teemana on "Tunti ei riitä". Niinpä.
Olen kirjoittanut joskus aiemmin blogissani näin:

"Kuinka kerron pojille, että luonto on meille tärkeä. Että sen suojeleminen vaatii välillä ponnistuksia, luopumisiakin ja pähkäilyä, mutta että siinä on järkeä. Kuinka osoitan lapsille, että heidän tulevaisuudellansa on järkeä. Että minun tehtävänäni ei ole haalia kokoon suurta omaisuutta vaan mielummin lähteä tuhoisia jälkiä jättämättä.

En aina tiedä. Saarnaaminen tuskin mitään antaa, eikä myöskään pelottelu. Mutta ulos luontoon vieminen on hyvä alku. Ja siellä ihastelu ja kuuntelu."

Mitä muuta konkreettista? Sen yhden vuosittaisen tunnin ulkopuolella:
Meillä ei syödä lihaa. (Minä ja pojat ei missään, mies joskus kodin ulkopuolella.)
Meillä ei ole autoa. Vuodessa liikutaan yksityisautojen kyydissä muutamia kertoja.
Meillä on ekosähkösopimus.
Jätteet lajitellaan ja kierrätetään. Taloyhtiön jätekatoksesta löytyy oma kierrätysastia energiajakeelle, biojätteelle, lasille, metallille, paperille ja keräyskartongeille. (Olin taloyhtiön hallituksessa ajamassa kaikki kyseiset pörtöt uusittuun jätekatokseen.) Sekajätettä tulee usein vajaa pussillinen viikkossa, jos sitäkään.
Lahjoitamme säännöllisesti rahaa Greenpeacelle, Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja Luonnonperintösäätiölle.
Äänestän aina vaaleissa ihmistä, jonka toivon ja uskon ajavan ennen muuta luonnon etua, inhimillisesti.
Lentomatkan olemme tehneet viimeksi vuonna 2005. Kävimme siskoni perheen luona Euroopassa.

Meillä on vain kaksi biologista lasta.

Tämä lista on ennen muuta itselle niiden hetkien varalle, kun tuntuu, että miksi minäkään en tee mitään. Miksi seison tumput suorina katsomassa, kuinka lapsiltani viedään pallo alta. Arjen valinnat ovat ryntäykseni barrikaadeille. Ja kyllä minä marssimaankin olen monasti mennyt...

Huomenna illalla vietämme siis Earth Houria. Katsomme päivällä varmasti You tubesta WWF:n kuvamateriaalia. Meille aikuisille on varattu dokumentti "Typeryyden aikakausi" jossakin välissä katsottavaksi. Ja minulle ja pojille olen tehnyt viiden biisin soittolistan: Hanna Pakarisen Mörkö Mainio aloittaa sen. "Mörkö mainio, heräsi ja päätti tänään muutan maailmaa... Toisena Laura Närhi saa laulaa Gösta Sungvistin Raparperitaivaan. "Mitä merkitsee muutamat vuodet. Tai tuhannetkaan. Kun on ihminen pelkästään tuskaa tuoden tuhonnut maapalloaan... Rauhallisten tahtien perään irrotellaan Kirkan biisillä Varrella virran. Kuinka monta kertaa olen laulanut sitä partiokavereiden kanssa iltanuotioilla... Paukkumaissia meillä on levyllä. Taivaan sineen biisissä lauletaan kyllä lentokoneesta, mutta kertosäe on oiva ja tarttuva: "Maa kutsuu ystävii. Nyt tarvitaan sinuakin." Lopuksi, yllätys yllätys, tämän vuotinen euroviisuedustajamme Paradise Oskar saa laulaa Da Da Dam. Ja minä itken ja hymyilen, sillä hömppäkisathan ne on. Mutta laulussa on suloiset sanat ja haluan uskoa että niitä poikia omenapuissa on olemassa ja ehkä vaikka kaksi kasvaa täällä meillä kotona. (Saa, saattaa, heistä muutakin tulla.)

Ihmiset hyvää viikonloppua. Mukavaa Earth Houria itse kullekin, toivon että olette mukana.