Osa minusta on Japanissa. Tuntuu kuin olisin monella tapaa pois tolalta. Ei tunnu siltä, että ollaan kaukana, ettei kiikuta minua, ei edes siltä, että onneksi me ollaan turvassa. Tuntuu, kuin Sendai olisi naapurissa. Olo on pelokas, surullinen, onneton.
Ja kuitenkaan, minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä kaikki kauheus voi pahimmillaan tuntua. Voin vain arvella. Kuinka mikään, ei enää koskaan ole kuin ennen, vaikka aurinko aina laskettuaan onkin jo uudestaan nousemassa.
Lähetän lämpimimmät, rakkaimmat, rauhaisimmat ja toiveikkaimmat terveiseni Japaniin. Hädän, epätoivon ja totisen arjen keskelle. Ja jollain on häätkin varmasti tänään ja syntymä tai muu juhla. Järistykset ja aalto ei kysyneet lupaa tulla.
On ehkä jonkun mielestä härskiä, mutta jos sallitaan, toivon, että tästäkin kauheudesta voitaisiin jotakin hyvää oppia. Että viimeinkin ryhdyttäisiin etsimään todellisia vaihtoehtoja aikapommille nimeltä y d i n v o i m a.
Rauhaa ja rakkautta.
***
I feel like Sendai is my neibour town. I feel scared, sad and unhappy.
I send my warmest greetings to people in Japan. I am thinking about you with all the love and care I ever can imagine. (Even my written english is so so bad.)
Peace. And love and endlesly hope.
8 kommenttia:
en voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä ! en ole oikeastaan ikinä täysin ymmärtyänyt ydinvoimaa,mutta en siltikään tajua kuinka sitä voidaan väittää "turvalliseksi" energiaksi.olen aina vieroksunut sitä,ja nyt pelkään sitä ehkä enemmän kuin mitään.mitenköhän kaikki saataisiin ymmärtämään että sen sijaan olisi olemassa OIKEASTI turvallisia vaihtoehtoja.näinä hetkinä sitä tuntee itsenä niin pieneksi,ja tavallaan kokee häpeää omasta turvallisesta asemastaan :/
se kuitenkin rauhoittaa kun huomaa,että ei ehkä olekaan ajatuksiensa kanssa täysin yksin :)
-R
Ei siinä ole mitään härskiä, itse toivon ihan samaa. Nyt vaalien alla toivottavasti äänestäjätkin kiinnittävät huomiota siihen, millaiselle joukolle äänensä antavat.
Eipä tuohon voi paljoa lisätä... Laittaa varmasti jokaisen miettimään. Tai melkein jokaisen.
Minä kuulin vasta pari päivää sitten, että yksi Tokion ystäväni on saanut tyttären. Jos illalla esitetty toive (että V näkisi unta, että me oltais Japanissa, ja oltaiskin aamulla siellä oikeasti) olisi toteutunut, oltaisiin oltu suoraan maanjäristyksessä. Surettaa ja kauhistuttaa niin, että tärisyttää.
Samaa toivotaan täällä.
Olen niin samaa mieltä...
Samaa toivoen!
- Susa
Samanlaisin aatoksin!
Lähetä kommentti