Tervetuloa uusi vuosi

Veljeni vei minut ja pojat (meidän perheen lomalaiset) vuoden viimeisenä päivänä retkelle Nuuksioon. Ihana nähdä ja näyttää pojille tutut paikat talviasussa. Tai no, ei ollut lunta, mutta talvi joka tapauksessa. Ja kotiin lähtiessä kuopus kiteytti, että tällä reissulla teemana oli jää. Tietääkö hän, että meillä on tapana teemoittaa juttuja?

Vuosi 2016, minä toivon sinulta paljon! Että
Pääsen usein metsään.
Ulkoilen paljon.
Luen enemmän kuin viime vuosina. 
Joogaan, opin uutta.
Pääsen telttaretkelle.
Pääsen matkalle.
Käyn usein teehuoneella. Juon ylipäänsä paljon teetä yksin ja seurassa.
Teen useammin pojille kunnolla ruokaa.
Saan syödä paljon salaatteja.
Varaan hammastarkastusajan. Ja käyn hammastarkastuksessa.

Vietän kahdenkeskisiä hetkiä puolisoni kanssa.
Saan olla paljon poikieni kanssa.
Perheeni ja ystävät tietävät, kuinka tärkeitä ovat.
En unohda blogiani, valokuvaamista, kirjoittamista.
Koti on siistimpi. Karsin tavaroita.
Sättisin ja moittisin itseäni vähemmän.
Saisin saunoa.
Pääsisin soutelemaan.

Opettelen kitaran ja ukulelen soittoa.
Parveke herää taas eloon.
Nautin yhä työstäni.
Oppisin päästämään irti ja pitämään kiinni. Huomaamaan kumpi milloinkin parempi.

Lisäksi toivon:
Kynttilän valoa.
Vähemmän kännykkäsurffausta.
Kauniita maisemia.
Jalkakylpyjä.
Kivoja kirjastoretkiä.
Viherkasveja.
Lettejä.
Aikaa riippukeinussa.
Savunhajua nuotiosta.

***
Maailma on suuri ja levoton. En tahdo olla huoleton, sillä koko ajan ne huolet on.
Mutta iloitsemaan, nauttimaan, kiittämään, liitämään, liittämään, leijumaan ja kellumaan haluan kyetä myös. Koska elämä on sen arvoista. Saan olla mukana paljossa.
Ole mun kanssa.
Kukaan ei jää ihan yksin.

Toivon, toivotan, toivotaan:
Hyvää uutta vuotta. 

Partio

Kiitos kuopuksen partioharrastuksen, pääsin uuteen metsäpaikkaan tänään. Luolaankin! En ole koskaan aiemmin käynyt oikeassa luolassa. On nyt sitten mistä kertoa, lapsille töissä huomenna.

Esikoinenkin oli mukana. Hän on retkeillyt tuolla myös, ekaluokkalaisena, partiolaisena.

Oli ihanaa viettää sunnuntai yhteisellä retkellä poikien kanssa. Ja muistella. Omia partioaikoja. Lipunnosto, juustonäkkäri, lipton, savunhaju, trangiarasti, tietovisa ja Mandoliinimies... Siellä olen niin ollut ennenkin. Ja se kaikki on minussa yhäkin.

Toivottavasti sait viikonlopusta voimaa sinäkin. Uusi aamu huomennakin.

Kävin Pietariinkin ihastumassa

Loppukesä oli ihana. Olen käyttänyt ihana sanaa melkein liikaa viime aikoina. Silti en halua vielä lakata, ihastelemasta. Niin moni asia on hyvin ja hyvää, rakasta.

Työnikin. Työpäivän päätteksi löydän neulasia hiuksista ja rantahiekkaa kengistä. Mustikkatahroja housuista. Monesti mietin, etten voisi olla onnekkaampi.

Syksy on alkanut siis erittäin hyvin. Toivottavasti sinunkin.

***
Jos viisumi olisi halvempi, tästä tulisi kenties vakiokohteeni. Juna oli kätevä ja Pietari minulle aivan uudenlainen suurkaupunki. Monesti mietin, että olenpa ulkomailla. Ja silti otimme paikan kodiksi nopeasti. Kuopus oli loistavaa matkaseuraa, meillä oli oikeasti hauskaa, eikä kumpikaan olisi raaskinut käydä lainkaan nukkumaan.

Majoituimme Bed&Bike hostelliin. Yhteiskeittiöt ovat hostellien ehkä parasta antia. "Naapuri" teki sokeripaloista asiaa ja sain jutella "paikallisen" kanssa. Siperialaisen. Lentänyt neljä tuntia kotimaan sisäistä lentoa. Mutta kaikki on kuulemma vaivan arvoista, sillä Pietari on niin ainutlaatuinen kaupunki. Nyökyttelin, että ymmärrän ja sitten minua nauratti ja tunnustin, etten oikeastaan tietenkään ymmärrä lainkaan, sillä Venäjä on minulle ihan tuntematon maa, enkä oikeasti osaa oikein kuvitellakaan, millaista on hänen kotikaupungissaan.

Olisimme saaneet paikallista hyttysmyrkkyä, mutta kieltäydyin. Siitä sokeristakin. Tee maistui ihanalta joulupallomukista ilmankin.

Ei käytetty ihan kaikkia metropoletteja eikä rupliakaan. Sillä toivottavasti päästään joskus takaisin.