Kun hymyilee

Päiväkohteemme vaihtelivat. Yhtenä päivänä shinkansenjunilla kauas kotoa, toisena ohjelmistossa roskien vienti ja käynti teellä Gojolla. Yhdellä tapaa ehdottomasti yhtä arvokkaita matkakokemuksia. Tämäkin, kun pojat kotiutuivat hetkessä niin hyvin, että tahtoivat minulta jalkahierontaa ja yhtäkkiä olivat unessa. Hämmennyin hetkeksi, että onkohan se soveliasta, mutta omistajaa vain hymyilytti ja oikeastaan tuollaisessa tunnelmaisessa paikassa juuri tällaisia ihania asioita voi tapahtua.

Nurkkapöydässä joku poltti kerran kaksi tupakkaa ja luki pinon kirjoja. Keskustelivat niistä omistajan kanssa. Paikka oli kiinni, mutta joku muukin kuin me oli vahingossa paikalla, saanut luvan tulla. Omistaja kiersi pikkukakkupussin kanssa ja kuin ohimennen meillä kaikille hereilläolevillakin oli sellaiset mutusteltavina. Kuuluiko kaduille kauas, kuinka sisällä oli rauhallinen ja rentouttava tunnelma.

Minä tavasin karttaa, kirjoitin kullan kirjeen loppuun ja tutkin tulevia tapahtumia.

Ja vain istuinkin, leveä hymy kasvoilla.