sunnuntai 20. joulukuuta 2009

19



Jouluahdistus ja joulukaaos. Mies kävi poikien kanssa kaupassa ja toivat kalaa. Joskus meillä syötiin kalaa kahdesti viikossa, nykyään ehkä kerran kuussa.

Joulu on lasten juhla. Taisin viimeksi nauttia joulusta, kun esikoinen oli alle vuoden. Sitten iski aikuisten paineet, velvollisuudet ja huolet. Odotan loppiaista.

Mietin mitä on joulumieli, mitä se minulle tänä jouluna olisi, mistä se löytyisi.

Hyvää, kaunista ja rauhallista etsin ympäri vuoden. Ja löydän - miehestäni, lapsistani, läheisistäni, kodistani ja ympäristöstäni. Tänäänkin paljon tätä kaikkea ympärilläni. Kiitän, mutten tunnista tätä juuri jouluksi.

Mitä poistuisi, jos ei jouluja enää olisi. Paljon perinteitä, joista osa joutaisikin mennä. Ne mistä en haluaisi luopua... Kunpa osaisin keskittyä tiukemmin niihin, jo tänä vuonna.

3 kommenttia:

virva kirjoitti...

Toivon joulumielen sinnekin saapuvaksi,
turhasta karsitun juurikin.
Kyllä sitä itsekin väliin pitää hakea,
lapsena kaikki oli niin paljon mutkattomapaa.
Välillä se kuitenkin jopa oikein kumpuaa,
sitten vaimenee.Ehkä sitä olisi silti sopiva määrä jouluksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hyvää joulua kuitenkin sinulle ja kiitos joulunajan bloggauksistasi. Ihanan rauhoittavia, ainakin minulle. Odotan joka päivä innolla.

Ja jos saa kysyä pari 'tyhmää' kysymystä, niin mistä olet noin ihanat numeromuotit hankkinut? Ja toinen vielä, nuo lautasliinat tms. ovat aivan ihana keksintö, olenko oikeassa, ovatko nuo kankaiset marimekon palaset lautasliinoja tms.? Pitäisi itsekin joskus tehdä, kun vain saisin aikaseksi.

Muutenkin olet niin ihanan taitava käsistäsi. Voi kunpa minäkin vielä joskus osaisin jotakin tuollaista:)

Kiitos vielä blogistasi.

Joola kirjoitti...

Kiitos Virva. Kävin ammentamassa joulumieltä kuvistasi.

Kiitos Anonyymi. Anteeksi, kun välillä sitten joudut pettymään, kun ei olekaan täällä kalenterissa mitään. No nyt on sinulle kuitenkin tämä kommentti :).
Ja kysymyksiin. Tuollaisia numeromuotteja mainosti Stockman joskus mutta kesällä kun niitä marssin ostamaan, niin ilmoittivat, että pipariaikoihin vaan. Mutta kokkipuodissa niitä on tarjolla ympäri vuoden ja nettikauppojakin sellaisia olen nähnyt, joissa on niitä ja vaikka mitä muita. Ostin numeroita ja kirjaimia esikoisen kerhoeväiden piristelyä varten, hän kun oli kesällä kovin innostunut kirjaimista ja numeroista.

Ja oikein olet katsellut liinoja. Heikko kohtani on ostaa kaupasta aina ihania paperilautasliinoja. Tiedän, ettei se ole kovin ekologista. Kerran Marimekossa pyöriessäni ostinkin lautasliinapaketin sijaan palan kangasta. Puoli metriä olisi varmaan ollut hyvä, mutta kankaat on niin suolaisen hintaisia, etten raaskinut edes niin pitkää pätkää. Pienemmälläkin palalla näemmä pärjää. Liinoja tuli monta. Reunat on vähän tönköt, en tiedä olisiko siihen jotain kikkaa, mutta hyvin on toimineet.

Ja taitavuudesta, kiitos vain, mutta olen kyllä kovin suurpiirteinen ja teen vain kovin simppeleitä juttuja, joita ala-asteen käsityötunneilla opituilla taidoilla saan aikaiseksi. Mutta kannustan mielelläni kaikkia kokeilemaan. Rohkeasti vain, suoraa ommelta ja sillä jo tulee vaikkapa juuri noita lautasliinoja.

Kiitos Anonyymi vielä itsellesi, kommentistasi.