tiistai 25. elokuuta 2009

Kelpasikin




Uusia kokemuksia tänä kesänä nämä, kun esikoinen hakee jotakuta pihalle tai joku lapsi tulee totutun tuttavapiirin ulkopuolelta itsekseen kylään meille. Yksi tällainen kuusivuotias kaveri sai minut katselemaan esikoisen tavaroita uusin silmin. Hänen silminsä. Ei yhtäkään pikkulegoa, Star wars -alusta, taistelu-ukkelia tai robottia. Eteisessä lähtiessään pukiessaan kenkiä, hän totesi minulle kylmän viileästi ja ytimekkäästi:
-Teillä on tosi paljon vauvojen leluja, eli en tykännyt, mutta koska oli oma lelu mukana, niin oli ihan kivaa.

Glumps, ajattelin, toivottavasti esikoinen ei kuullut. Olin myös varma, ettei hän toista kertaa meille tule, jollei sitten ole jotkin jäätelökekkerit tai elokuvailta vähintäänkin luvassa.

Mutta on tullut. Ja toisella kerralla viihtyi palikoiden parissa uppoutuneesti jo monta tovia. Eilenkään ei juuri vauvojen leluista ollut puhetta. Askartelimme ritarivarusteita, teimme kangaspussit aarteille, rakentelivat pitkään työmaata. Niin kauan, että ehdittiin tulla jo hakemaankin, vaikka oli leikit vauvaleluilla vielä aivan kesken.

Huojennus. Sisäinen minäni hihkui ja ilakoitsi täällä. Ja hymyilin sitäkin, kun laittelin jotakin vihannes-, hedelmä- ja leipäpaloja napsittavaksi pöydälle ja kaveri kysyi:
-Onks teillä taas se Juttu?
-Ai mikä?
-Se, että syödään, kun on nälkä.

Omat jutut on hyvä hyväksyä, varsinkin jos ne ovat itsestä tärkeitä, eivät tee pahaa toisille ja tuntuvat vieläpä hyvältä.

3 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Meilläkin vain "vauvaleluja".. :D

Jonna kirjoitti...

Meillä on varmaan vähän muitakin kuin vauvaleluja ;) mutta kahden pienimmän suosikit on duplot ja junaratapalikat. Noita puisia puita jäin katsomaan sinun kuvissa, mistä noita saa?
Tokaluokkalainen leikkii legoilla, petseillä ja barbeilla. Kotia leikkivät kaikki yhdessä.

Joola kirjoitti...

Itseasiassa minusta meillä ei juurikaan ole vauvaleluja, siis ei ollut silloin, kun pojat oli vauvoja juuri äitiyspakkauksen helistimiä kummempaa... Ei mitään jumppakaaria tai muita härpäkkeitä, soivia ja paukkuvia ja muita markkinamiesten aivoituksia.

Jonna, puiset puut on Punavuoren peikosta silloin kun se avattiin. Vieläkin kai niitä myyvät, ettei Ruohonjuurikin. Ihania, juuri tuollaisia leluja minä voisin katsella vaikka aina lattialla.
Meidän pojat ei kovin usein innostu kotileikistä. Liian harvoin, vaikka monella tapaa olen yrittänyt innostaa. Mutta ehkä ne tuosta vielä...