keskiviikko 26. elokuuta 2009

Taas mennään



Esikoisen kerhovuosi on jälleen alkanut. Nyt olemme konkareita, vuosi sitten kaikki oli vielä uutta.

Vaikka poikkeustilasta nytkin kai voitaisiin puhua. Kuinka hatara pää voikaan olla. Ja kuinka paljon tilaa järkeviltä, järjestelmällisiltä ja hallituilta ajatuksilta päästä ottaa se, että siellä on niin paljon rakkautta.

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Miten ihanat eväät!! :)

Elina kirjoitti...

Löysin blogisi jonkun toisen blogin suosikeista ja luin koko "paketin" tässä muutaman päivän kuluessa. Kuvasi ovat kauniita ja ajatuksiasi on ollut mielenkiintoista lukea. Osa teksteistä oli kuin omasta elämästäni ja osasta olen saanut ihan uusia näkökulmia. Kiitos tästä blogista. Lisäsin sen heti omiin suosikkeihini - toivottavasti sen sallit. Vielä tuosta lasten kuvaamisesta / lapsikuvista. Itse pidän enemmän näistä, missä lapsi on selvästi läsnä tai jättää jonkun jäljen tilanteeseen tai paikkaan, mutta katse on rajattu pois. Toki vanhemmille itselleen katseelliset kuvat kertovat enemmän, mutta meille tuntemattomille riittää vallan hyvin edellä mainittu lapsen läsnäolo. Näin voi myös peilata kuvia paremmin omiin kokemuksiin, aikaan, jolloin omat lapset olivat saman ikäisiä ja kuvat tuntuvat sitä kautta jotenkin läheisemmiltä.

Joola kirjoitti...

Maija eväiden teko on kivaa, joskin tovi aina vierähtää. Mutta minisi se tovi perinteistä voileipääkin vääntäessä.

Heippa Elina, tervetuloa ja kiitoksia kauniista sanoista. Valokuvien rajauksesta vielä sen verran, että välillä niistä minusta kyllä jää puutumaan jotain ja joskus harmittaa, kun jotakin ns. hyvää kuvaa ei voi laittaa. Minä en edes osaa rajata kuvia millään käsittelyohjelmalla, vaan pitää aina ottaa myös
"blogikuvia" tilanteissa. Minulle rajaukset on ennen kaikkea turvallisuusjuttu. Pelkään, että lasteni kuvia käytetään väärin. Väärin niitä saatetaan nytkin käyttää, mikä on surullinen ja kauhistuttava ajatus. Mutta onpahan ainakin jotakin suojassa. Katse. Ja vähävaatteisia kuvia en myöskään uskalla, joku vaippakuva saattaa olla joukossa.

Enimmäkseen keskityn kuitenkin toivomaan, että tämä blogistania edistäisi ennen muuta hyviä ja kauniita asioita. Ja tallettaisi rakkautta.