keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Monta otsikkoa

Onko nämäkin niitä päiviä, jolloin vastaan mitä kuuluuseen, että mitäs tässä, eipä ihmeempiä.

Toinen korvani on lukossatukossa ties kuinka monetta päivää. Huomenna on kevätjuhlat töissä. Olisin ehkä vetäytynyt potemaan peiton alle, jos olisimme jo lasten kanssa kertoneet vanhemmillekin, kuka asuu seitsemännessä talossa? Ehkä, mieli on hyvä eikä särje. Ja ennenkin on sanottu, että yskä voi kestää kolmekin kuukautta. Ja ettei kuulematon korva estä työntekoa.
Monena työkeväänä olen kirjoittanut pitkän raportin kuluneesta vuodesta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna, mutta taas ehkä, sillä juhla on toivottavasti omanlaisensa katselmus paljosta.

On kuunneltu viisuja. Ja katsottukin. Vain jos Armenia olisi voittanut, olisin harkinnut perinteen laittoa katkolle ensi vuonna. Spotifyssani soi Malta, Ruotsi, Tanska, Norja, Unkari ja Hollanti. Kirvoittavat keväthymyjä, myös kun kuuntelen, kuinka pojat tapailevat niitä omilla sanoillansa.

Niin, kevät. Olemme varanneet kesälle matkalippuja! Kiitos VR:n kesälauantaiden kympintarjousten uskaltaudumme koettamaan eurooppaan matkaamista junalla, Kemin kautta. Asuminen kodin ulkopuolella käy kurja kyllä kukkaroille. Siksi en saa joka kesä kolmea viikkoa ulkomaita. Mutta pääsen tapaamaan ystäviä! Ja mies ja pojat saavat oman seikkailunsa toivottavasti tehtyä. Nyt ei auta kuin toivoa, että suunnitelmista tulee tosia. Senkin ajatuksen muistan viime kesältä, että matkaa ei ainakaan tule, jos sille ei uskalla lähteä.

Tulevana lauantaina on siivouspäivä. Aion läheiselle aukealle kirppispöytää pitämään. Olemme tyhjentäneet kotia urakalla viime viikkoina. Silti se ei näy missään. Mistä tämä kaikki tavara. Kuopuksen kanssa meiltä pääsi eilen itku, kun muistelimme kierrätykseen vietyjä vihreitä pikkutuoleja. Sandaalinsa lupasin vielä säästää, muistona, sillä  irtosi itku niistäkin, kun eivät enää mahtuneet, niillä kun oli kävelty jopa Japanissa. Pikkuhellakin sai jäädä vielä keittiöön, lapsivieraiden iloksi. Ja kuopuskin näemmä yhä innostuu leikkimään sillä, kun joku toinen on järjestellyt sen houkuttelevaksi. (Sain voimajuomaa iltapalaksi, ja tänään keittoa ja hillolettuja supermarketistansa, ostin kortilla.)

Nyt olen luvannut kaakaota iltapalaksi. Varataan samalla hostelli ja vielä yhdet junaliput valmiiksi. Kuuluu siis liian hyvää uskoakseni todeksi. Enkä uskokaan, nautin valveunistani nyt, sillä ties mitä elämällä on luvassa huomisiksi. Mutta minähän olen sanonut, että minulle totta on vain eilen ja nyt ja tuleva on aina melko kaukana.

Toivon hyvää. Ajatellen loppuviikkoa, loppukevättä, tulevaa kesää - tulevia tarinoita.

2 kommenttia:

Hanna V kirjoitti...

Kuinka sinä osaakaan kirjoittaa nätisti!
Minulle tuli hyvä ja kevyt olo :)
Ihanaa kevättä, ihania reissuja.

Joola kirjoitti...

Kiitos Hanna, aiheesta hymyyn.

Tein itselleni eilen "jalkahoidon". Tokaa kertaa elämässäni. Tuli keveämpi olo, ihan niinkuin hoitolatkin lupailevat.

Aion juontaa kevätjuhlan käytännöllisistä syistä paljasvarpain:)