sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Olen tässä

Oli maailma kylässä. Kun ei me kerta voida Japaniin, mentiin katsomaan, kun se tuli Helsinkiin. Rumpuryhmä Sounds of Japan. Yleisön vastaanotto oli ehkä vähän suomalaisen jähmeä. Mutta lannistumatta jaksoivat lavalla takoa ja hymyillä. Minä sanoin pojille, että laittakaa hetkeksi silmät kiinni, voidaan kuvitella että ollaan taas Kyotossa. Hakivat minttujäätelöä kojusta. Unohdin lompakon kotiin, mutta esikoisella oli omaa rahaa taskussa. He ovat jo niin monessa äitiänsä parempia.

Ystävä kiersi meidän kanssa ja kolmeen vanhaan ystävääni törmättiin sattumalta asematunnelissa! Huutomerkki, koska se tuntuu aina yhtä hauskalta. "Olipas mukavanoloisia. Sellaisia, että tekee mieli oikein rutistaa, vaikkei ollenkaan edes tunne." Se oli M tosi hyvin sanottu, ovat juurikin sanojesi kaltaisia. Vaikka tunteekin. Sai taas miettimään, mikä onni, että käännyttiin juuri sillä minuutilla, juuri niihin portaisiin. Ja että hekin jotenkin päätyivät tekemään jotakin niin, että nähtiin.

Sitäkin mietin, kun koti on hiljainen ja hyvä viikonloppu takana ja kevätkauden viimeinen viikko alkamassa, että olen niin tässä. Tullut tiettyjen pisteiden kautta ja menossa ties minne, mutta nyt, tässä. Kiitän siitä, tästä.

3 kommenttia:

minja kirjoitti...

<3 Kiitos! Oli taas niin kivaa. Sydän läikehtii riemukkaasti. Ihanat festarit!

Muista kertoa terveiset niille symppiksille, jos olette yhteyksissä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, saanko kopioida tuon "Kirjoitan, jotta .....", tuosta sivupalkista. Se on niin hieno. onko se oma kirjoittamasi vai jostakin kopioitu?
iloista päivää sinulle!
T. Sanna

Joola kirjoitti...

Kiitos seurasta Minja ja kerron, toivottavasti näen pian.

Sanna kiitos, kun kysyt! Kyllä se on ihan oma kirjoittamani. Itsepohdiskelua viime keväältä siitä, miksi kirjoitan, miksi blogaan. Jos kopioit, voit lisätä kirjoittajaksi Joola/Pieni pala tallessa:).
Iloista päivää myöskin.