torstai 5. tammikuuta 2012

Tartu hetkiin






Viisaudet on keksitty kauan sitten. Kun kudon aamupäivällä mietin, kuka oli se viisas, joka keksi, että kun lankaa kietoo tietyllä tavalla tikun ympäri, siitä voi solmeilla kudelmia. Jonkun on täytynyt keksiä se lankakin. Kuinka paljon on keksitty ennen minua.

Illalla esikoinen sanoo, että olisi kiva herätä aamulla niin, että palaa vaan noi kuusenkynttilät ja nukkekodin valot. Kuunnella myrskyä, jota säätiedotuksessa näytettiin tulevaksi. Ei kuulosta mahdottomalta toteuttaa tällaista toivetta. Vieläpä kun ollaan lomalla, keskiviikolle ei ole suunnitelmia, eikä kuustakaan ole siivottu pois olohuoneesta. Patjat taas lattialle ja minäkin tulen retkelle sohvalle.

Aamulla tosiaan tuulee ja sataa, muttei niin kovaa kuin viime viikolla. Mies herää ja syö muronsa hiljaa hämärässä, ettei herätä. Lähtee töihin ja me kaikki muut kolme vain koisimme peittojen alla. Kun nousemme, soitan pitkän tärkeän puhelun, joka on odottanut yli vuoden listalla.

Olemme ulkoilleet edellisenä päivänä reippaina metsässä. Nyt meidän tekee mieli olla sisällä. Syömme paahtoleipiä ja minä jugurttia äidin tekemillä hilloilla. Sähkökatko vei heillä marjat pakastimesta. Oli pelastettava sokerilla se, mikä oli pelastettavissa. Kudon kauluria ja pojat rakentelevat legoilla. Kirjotamme kortteja ja he keksivät rakentaa ruokalan pöydän alla.

Maksuvälineeksi käy toistakymmentä vuotta vanha kuntokeskuksen jäsenkortti. Ostan tarjottimen väärälleen herkkuja ja nautin kutimeni lomassa. Putiikistaan saa myös junalippuja ja karttoja ja mietimme, mihin kaikkialle niillä lipuilla olisi hauska matkustella. On jo iltapäivä, kun muistan, että meillähän on yksi viinipullo toimitettavana.

Joskus todella kannattaa tehdä tikusta asiaa. Tai pullosta tässä tapauksessa. Vaikka pimeä tulee aikaisin, kaupunki ei nukahda. Voimme vallan hyvin hypätä metroon ja busseilla käymään ystävillä, jotka olemme nähneet viimeksi kesällä. Tuntuu niin hauskalta ja hyvältä. Jutella pitkästä aikaa kuulumisia, vaihdella ajatuksia. Huomata, että juuri sellaista oli vailla. Poikia on monta ja he leikkivät keskenänsä tunteja. Vaivoin malttavat välillä syödä pullaa ja pitsanpalasia, joita uuni sulattaa pakasteista. Lähdemme kotiin, kun on jo ihan yö, ei enää ilta.

He haluavat nukkua vieläkin olohuoneessa ja minusta se on ihan hyvä idea.
Olen onnellinen, että päivä oli niin täynnä kaikkea, hetkiä, joihin tuli tartuttua.

3 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä niin tykkäsin tästä tekstistä, elämänmakuisesta ja kauniista. Minä haaveilen siitä, että voisin joskus jäädä nukkumaan, kun toiset lähtevät ja talo tyhjenee. Minä kun olen yleensä se hämärässä aamupalaansa syövä hiipijä. Mutta viinipullon toimitus on hauskaa puuhaa, minäkin toimitin eilen yhden :)

HeidiHelmiina kirjoitti...

Hei Joola

Kiitos vielä pehmoisista syötävistä. Meidän tyttö tykkää syöttää niitä nukelle. Mieluisat ovat siis meille molemmille.

Joola kirjoitti...

kirjailijatar, minä olisin välillä taas mielelläni se töihinlähtijä. Kaipaan töihin, toistan välillä. Ehkä siksi, että aidan takana ruoho on vihreä.
Kiitos kehuista:).

HeidiHelmiina, ihana kuulla, että syötävät ovat päässeet leikkeihin! Minun on tarkoitus tehdä niitä pian lisää. Oli tarkoitus jo ennen joulua, mutta siihen ei ole tullut tartuttua. Ajattelen nukkea syöttävää lastasi, kun vihdoin ryhdyn taas tuumasta toimeen. Kiitos.