sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Ihan uusi vuosi










Muruni nukahtivat olohuoneen lattialle pedattuihin peteihin uudenvuodenyönä, rakettien räiskyessä ja Senaatintorin juhlan tullessa televisiosta. Viime vuoden viimeinen päivä oli hyvä. Kävimme tuhansien muiden lapsiperheiden tavoin avoimessa Kiasmassa. Ravintolassa jälkiruualla. Ratikka-ajelulla ja katsomassa Senaatintorin juhla-asua, yöjuhlan harjoituksia. Kotona esikoinen kattoi pöydän ja minä tein ruokia. Punakaalisalaattia, papupyöryköitä, valmiita "kasvisnyyttejä" paistoin pannulla. Juuressipsejä, lakua ja toffeeta.

Mietin, ettei meitä enää tai vielä kutsuta bileisiin. Mutta näinkin oli tosi hyvä. Vetää peitto sohvalla lämmikkeeksi, tehdä olo hyväksi.

On helpompi toivoa, kuin luvata.
Näin unta ystävien kesähäistä. Mietin, etten osaa pitää hauskaa, vaikka puitteet on hienot. Sitten sain syliini pienen lapsen ja loppujuhlinta sai merkityksen. Monet ihastelivat ja kummastelivat häntä, luulivat omaksi uudeksi. Kerroin, että hän on lainalapsi, pitelin epävarmasti ja mietin, saanko kutsua rakkaaksi, sillä sellainen hän oli. Suloinen pieni.

Haluaisin tänä vuonna oppia. Kuulen ja luen ja näen ja pidän ja innostun, vaikutunkin monesta ja paljosta, mutta opituksi voisin sanoa vasta, kun jokin muuttuu, toteutuu. Kun opin ajamaan pyörää, en enää tarvinnut apupyöriä. Kirjoittaminen ja lukeminen olivat mullistavia. Uiminenkin, puhumattakaan sukeltamisesta. Koska opin luopumaan paljosta. Lakkaan haluamasta lisää kaikenlaista. Ympäristönsuojelusta saisi tulla vielä enemmän totta.

Oma perhe on tärkeä. Oma mies ja poikani, aarteitani. Mutta oma perhe ei saa olla tekosyy luistaa muista vastuista. Oma perhe ei saa olla navan jatke. Aikaa on löydyttävä myös muulle tärkeälle. Se tekee hyvää myös meille kaikille neljälle. Välittäminen, vastuunkantaminen, osallistuminen, jakaminen, huolehtiminen. Oma perhe ei saa olla niin suuri ja kiireinen, etten jaksaisi ymmärtää, että myös äiti Afrikassa on siskoni, tehtaantyöntekijä Kiinassa veljeni. Puhumattakaan kaikesta siitä, mitä nään ja kuulen ihan lähelläni. Minä saan tehdä omaa osaani ja olen kiitollinenkin, että nään ja kuulen ja tunnen, että olen olemassa monelle muullekin, kuin itselleni.

Lunta toivoisin, tähänkin talveen. Pakkanen ja kylmä vasta tekee kevään. Aurinko paistaa ikkunasta sisään, se on niin kirkas, että kuvatkin häikäisee. Kesä on läsnä valossa koko ajan, mutta lämmön täytyy tulla vasta ajallansa. Niin se on ollut ja niin sen tulisi saada olla.

Moni muu joutavampi periaate joutaakin mennä menojansa, jos eivät enää edistä mitään hyvää ja kaunista. En ole mikään kaikkeen perinteiseen väkisin tarrautuja.

Haaveen olen löytänyt pitkästä aikaa ja se tuntuu mukavalta.

Tämä vuosi on jännittävä, esikoisella alkaa ainakin koulu. Yritän sopeutua ajatukseen jo nyt, etten vollota itseäni kuiviin elokuussa. Jotakin muutakin saattaa alkaa, mutta koulunaloituksesta tämä vuosi meillä ainakin tullaan muistamaan.

Alkaahan, tullanhan! Itsestäänselvyyksiä ei ole, eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus. Tällaisesta huolestumisesta saattaisi alkaa hulluus, jollen olisi hiukan jo tottunut siihen, että toisinaan pääni alkaa maalailemaan kauhukuvia. Entä jos kaikki ei menekään hyvin, jos tapahtuukin jotakin odottamatonta ja suunnittelematonta. Mitä minä meninkään sanomaan, että tulee sellaista, kun koskaan ei voi tietää tulevasta. Toivon silti ja siis paljon ihan tavallista.

Ja olen onnellinen, että moni asia on mennyt näin, kuin on mennyt.
Minulla on oiva mies tukenani, rauhanani. Joskin nyt hän jo nukahti, kun kesti niin kauan tämä naputukseni. Ehkä voisin olla piirun verran toiveikkaampi, luottavaisempi - ainakin rauhallisempi - vaikka olenkin pelokas ja varovainen realisti.

Ihana on ainakin toivoa ja toivottaa
Hyvää uutta vuotta! Kunpa se voisi ollakin jokin taika, jolla voisi luvata.
Voi hyvin, haluan myös sanoa. Voimia ja valoa.

7 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiitos, Joola. Ja samoin sinne.

Mirka kirjoitti...

Kiitos oivaltavista ja kauniista kirjoituksistasi, joista olen menneenä vuonna syvästi nauttinut! Onnellista uutta vuotta sinulle ja perheellesi! Sopivasti haastetta, sopivasti rauhaa!

Joola kirjoitti...

Kiitos Katja ja Mirka. Kun luette. Ja vielä kommentoittekin. Ilo.

minja kirjoitti...

Tämä oli kyllä niin hieno uudenvuoden "puhe", kiitos!

Iloa, valoa, rakkautta, toivoa ja rauhaa <3

Joola kirjoitti...

Minja, meinasin otsikoida tämän postauksen Uudenvuodenpuheeksi, mutta en sitten tohtinut, kun mietin, ettei sellaista kuulijakuntaa olekaan, kelle ehkä kävisin tällaisia puheena puhumaan. Ja usein juttuni muuttuvat matkalla. Ajattelen kirjoittaa puhetta, mutta sitten se muuttuukin joksikin muuksikin.

Mutta kiva että "puhe" tavoitti sinut. Kiitos kauniista sanoista.
Hyvää uutta vuotta:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että löysin tänne. Kirjoitat kauniisti, elämänmakuisesti, osaat jotenkin maalata niitä "tuokiokuvia matkan varrelta" niin, että näitä on mukava lukea, niihin jotenkin pääsee mukaan, saa hetkistä kiinni :) Luin nimittäin aika monta päiväystä alemmaskin :D

Hyvää, elämänmakuista, sopivan tyyntä ja tuulista (hyväntuulista) Uutta alkanutta Vuotta!

Minna

Joola kirjoitti...

Heippa Minna.
Kiva että löysit, ja kiitos, että kommentoit. Kiitos kauniista sanoista. Hyvää uutta vuotta!